Havaintoja parisuhteesta

”Ex anoppi pilasi lasten mahdollisuuden normaaliin perhe-elämään”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta
Ex anoppi on kuin kuningatar, joka hallitsee perhettään. Kaikkien pitäisi suoraan sanottuna nuolla hänen persettään.
Kun olimme exän kanssa asuneet jonkin aikaa yhdessä, tuli tilanne lasten äidille ja otimme lapset meille asumaan. Minusta se oli ihan ok. Pidin lapsia kuin omiani. Silloin ei vielä omia ollutkaan. Sovimme yhdessä perheen säännöt ja se oli kaikille ok. Paitsi anopille.
Meillä meni lasten kanssa hyvin alkuun, halattiin ja juteltiin. Lapsilla oli erinäisiä hankaluuksia ja tein kaiken auttaakseni heitä. Samaan aikaan ex anoppi aloitti selän takana minun mustamaalaamisen näille lapsille.
Siinä syntyi muutama yhteinen lapsi myös.
Lasten käytös minua kohtaan muuttui , ensin loppui minulle puhuminen ja halaukset. Alkoi tiuskiminen ja huomiotta jättäminen. Tilanne paheni niin, että lopulta lasten käytös minua kohtaan oli törkeää. Samalla ex miehelle alettiin mitätöidä minua ja syöttää hänelle, että minä aina määrään ,olen hankala ja ihan hirveä lasten kurittaja. Exä oli niin munaton, että antoi tämän kaiken tapahtua.
Lopulta olimme tilanteessa, jossa meidän yhteiselämä oli yhtä helvettiä. Me kaikki voitiin huonosti. Eniten suretti ne lapset. Niillä oli ollut äidin luona todella traumaattiset olot. Ex anoppi pilasi näiden lasten mahdollisuuden normaaliin perhe-elämään ja meiltä kaikilta mahdollisuuden etsiä perheessä oma paikkamme. Ainoastaan vain sen vuoksi, että en suostunut kumartelemaan ja noudattamaan hänen sääntöjään meidän kotona. Appivanhemmat hylkäsivät minun lapseni täysin. Ex miehen avulla tapasivat näitä edellisen liiton lapsia. Tämänkin ex antoi tapahtua. Hän antoi heidän kohdella meidän lapsia näin.
Minut haukuttiin myös ihan täysin heidän toimestaan niin, että oma lapseni oli kuulemassa. Tekikö ex silloinkaan mitään… Ei tehnyt. Sain vuosia paskaa päälle joka tuutista, jos en suoraan, niin lasten ja exän suusta kuultuna. Anopilla oli tapana hoitaa se haukkuminen muiden ihmisten kautta.
Olisin lähtenyt, jos olisin jaksanut. Olin niin väsynyt, kun nuorimmainen ei nukkunut juuri mitään, ex ei auttanut lasten kanssa, saatikka kotihommissa. Sain itseni irti siitä paskasta vasta, kun lapset olivat isompia ja alkoivat nukkumaan yöt kunnolla.
Anoppi oli tässä se täysi paska, mutta niin oli exäkin. Hänet oli aivopesty siihen, että äiti on aina oikeassa. Appivanhemmat eivät tulleet edes lapsemme rippijuhliin. Itseasiassa yksikään exän puolen sukulaiset eivät tulleet. Ei edes sisarukset. Tämän se ihminen sai aikaan. Ehkä hänellä on nyt hyvä mieli, kun sai perheemme hajalle. En tiedä tajuaako hän koskaan, että suurimmat kärsijät olivat ne lapset, joita hän omasta mielestään suojeli hirveältä äitipuolelta.
Olen tavallaan taas äitipuoli, vaikka ei asuta yhdessä nykyisen miehen kanssa. Meillä on lämpimät välit hänen lapsiinsa. En ole mikään hirviö, en ollut silloinkaan, mutta se jatkuva järkyttävä väsymys ja jatkuva haukkumisen kuuntelu sai kyllä välillä minusta senkin esiin. Minulla on siitä paha mieli, mutta itselleen on oltava armollinen. Olin totaalisen loppu, loppuun ajettu ja kulutettu. Olin tilanteen uhri myöskin. Kun valvoo vuoden putkeen 2-3 tunnin unilla, niin ihminen löytää itsestään puolia mitä ei tiedä ennen sitä olevankaan .
Katkera en ole, vain todella surullinen, surullinen näiden kaikkien lasten puolesta, että ne joutui elämään tämmöisen valtataistelun keskellä. Lapset oli viattomia ja helposti manipuloitavissa.
Tarina ei on tuore, mutta edelleen saa kyyneleet valumaan. Nämä isommat ovat jo aikuisia ja kaikki voivat hyvin ja olemme väleissä. Uskon, että nyt aikuisena ymmärtävät tilanteen ja kuka heidän hyväkseen oikeasti teki kaikkensa. Ainakaan kaikki näistä eivät juurikaan ole isovanhempien kanssa tekemisissä.
He saivat minut näyttämään ja tuntemaan itseni huonoksi ihmiseksi, pahaksi ja ilkeäksi. Tässä nykyisessä suhteessa on ollut ihmeellistä se, että olen Ihan sama ihminen, kuin ennen, mutta haukkumisen sijaan oma rakas kehuu ja arvostaa, auttaa, kannustaa ja ottaa minut huomioon. Anoppi kiittää aina avusta, ja sain juuri häneltä kimpun ruusuja. Miehen lapsilta saan synttärihalaukset ja jopa lahjoja. Ei voisi erilaisempaa olla. Mikä tietenkin tekee surulliseksi, kun nyt näkee mitä olisi voinut silloinkin olla.
Joten kyllä, perheen ulkopuolinen ihminen voi todellakin tuhota kaiken, jos sillä puolisolla ei ole kanttia tehdä siitä loppua.”

Lue myös

X