Iltasatu lapsille kahdesta rakastavaisesta

Olipa kerran neiti kesäheinä.

Häneen oli salaisesti rakastunut neiti heinähattu. Rakkauttaan neiti heinähattu ei voisi koskaan neiti kesäheinälle tunnustaa, sillä he molemmat asuivat pienessä kesäkylässä, jossa oli ihmisillä tiukat ja ahtaat säännöt ja asenteet.

Vaikka kävisikin niin, että neiti kesäheinä olisi vastannut neiti heinähatun rakkaudentunnustukseen suotuisasti, niin eivät he olisi voineet rakkauttaan näkyviksi saattaa, sillä kesäkylän säännöissä ei ollut kahden rakastuneen neidin kokoista kohtaa.

Kävipä niin, että neiti kesäheinän ollessa työvuorossa kesätyössä kylän kaupan myyjänä, asteli helteisenä kesäpäivänä kauppaan neiti heinähattu kauniissa kukkamekossaan. Oli neiti heinähatulle tullut kuuma ja hän halusi vilvoitella kaupan viileillä käytävillä ja ostaa samalla jäätelön mukaansa.

Neiti heinähatun suosikkijäätelö oli kuningatartuutti, koska siinä oli monta eri makua. Laittaessaan tuutin kassahihnalle, neiti heinähattu tunsi neiti kesäheinän katseen kasvoillaan. Puna nousi neiti heinähatun kasvoille ja hymy neiti kesäheinän kasvoille.

Kuningatartuutti on minun suosikkijäätelöni, sanoi kassalla ollut neiti kesäheinä neiti heinähatulle. Neiti heinähatun sydän alkoi pamppailla entistä kovemmin, kun hän kuuli neiti kesäheinän äänen ja kun hän ymmärsi, että heillä on sama suosikkijäätelö.

Yöllä neiti heinähattu ei saanut unta. Hänen mielessään pyöri kauniin neiti kesäheinän kasvot ja lempeä ääni. Hän mietti häpeissään, että miksi hän on rakastunut tyttöön, vaikka hän on itse tyttö. Oliko hänessä jotain vikaa? Kenelle hän voisi puhua asiasta? Kenelle voisi tunnustaa, että on rakastunut tyttöön?

Seuraavana päivänä neiti heinähattu meni jälleen kaupalle nähdäkseen edes hetken ajan neiti kesäheinän. Pettymyksekseen hän huomasi, että neiti kesäheinä ei ole kaupassa. Ehkä hänellä on vapaapäivä, ajatteli neiti heinähattu suruissaan. Kävellessään jäätelöaltaalle hän huomasi tutun hahmon pakastimen edessä. Neiti kesäheinä oli valitsemassa itselleen jäätelöä, mutta hänellä ei ollutkaan päällään kaupan työasu, vaan kauniit auringonkeltaiset housut.

Sydän hakkaavana neiti heinähattu meni jäätelöaltaalle ja neiti kesäheinän viereen. Neiti kesäheinä kääntyi neiti heinähatun suuntaan ja huomattuaan hänen tulevan, hymy neiti kesäheinän kasvoilla syttyi täyteen loistoonsa.

Tulitko ostamaan kuningatartuuttia, kuului neiti kesäheinän huulilta ja neiti heinähattu tunsi jälleen punan nousevan poskilleen. Seuraava neiti kesäheinän lause tuntui salpaavan neiti heinähatun hengen, sillä neiti kesäheinä kysyi, että mentäisiinkö yhdessä syömään jäätelöä kaupan vierellä olevalle puistolle.

Puiston varrella oli penkki, jonka päälle neiti kesäheinä ja neiti heinähattu menivät istumaan. Kevyt kesäinen tuuli nostatti neiti kesäheinän hiuksia ja hiuksista kantautui jokin hedelmäinen tuoksu. Hetkessä neiti heinähattu unohti epävarmuutensa eikä hän enää tuntenut olevansa viallinen. Hän ajatteli, että miksi niin kaunista asiaa kuin ihastumista tai rakastumista ei voisi ääneen sanoa.

Neiti heinähattu meni hieman lähemmäksi neiti kesäheinää. Otti neiti kesäheinän käden käteensä ja sanoi sen, mitä hänen teki mielensä sanoa. Hetken perästä he kävelivät puistosta pois käsi kädessä elämänsä loppuun saakka.

Kylä saikoon venyttää sääntöjään rakkauden edessä, sillä rakkauden tiellä olevat säännöt on tehty rikottaviksi.

Sen pituinen se.