”Isäpuoleni kuoltua sain rauhan, olin sillon 40 vuott, äidilleni en kertonut koskaan”

”Meille tuli isäpuoli, kun olin kuusi vuotias. Äiti oli yrittäjä ja paljon poissa kotoa.

Aloitin ensimmäisen luokan, ja jouduin kesken päivän kotiin, koska olin kipeä. Kotona oli isäpuoli. Kuume piti mitata. Äiti mittasi kuumeen kainalosta aina. Nyt piti heittää housut pois ja mennä sängylle makaamaan ja olla ihan hiljaa. Ei saanut katsoa, kun kuume mitattiin. Muistan vain sen, että se sattui kamalasti ja kesti tosi kauan.

Isäpuoli halusi katsella kun olen suihkussa. Hän halusi ”peitellä minut”, kun menin nukkumaan. Olin ehkä 10 vuotias, kun heräsin siihen, että hän nuoli nänniäni. Olin jo tottunut, että kun kukaan ei nähnyt, hän oli siellä. Työnsi kättä housuuni, paidan alle, hankasi erektiotaan minua vasten. Muistan sen eläimellisen huohotuksen, kun pyrin irti. Ote tiukkeni, kädet pyörivät paitani alla, housuissani ja minä pelkäsin niin, että jähmetyin ja lakkasin olemasta.

Yritin itsemurhaa 14-vuotiaana.

En kertonut kenellekään, koska pelkäsin että minua ei uskota. Isäpuoli oli pidetty mies. Naisiin menevä, lipevä, mutta ei pedofiili.

Muutin kotoa 16-vuotiaana, mutta isäpuolen kosketus, hipelöinti ja puristelu seurasi minua pitkälle aikuisikään. Halusin säästää äidin totuudelta. Aina, kun kukaan ei nähnyt, hän oli kimpussani. Aina. Yritin rimpuilla irti, mutta hän oli minua vahvempi. Mietin mielessäni, että tartun vaikka vasaraan seuraavalla kerralla, mutta olin jo vuosikymmenten aikana niin alistettu, että minusta tuli aina se pelokas, pieni tyttö, joka itkien pyysi päästä pois.

Isäpuoleni kuoltua sain rauhan. Olin sillon 40 vuotta. Äidilleni en kertonut koskaan.”