”Jos olisimme odottaneet vielä vuoden, niin emme olisi enää missään väleissä”

”Me erosimme kauniisti, mutta ei siitä kai sen pidempää tarinaa saisi.

Parin vuoden kinaamisen ja jatkuvan vitutuksen ja ahdistuksen ohessa aloimme tajuamaan, ettei tuo toinen taida sittenkään olla minua varten ja jonkun toisen kanssa sillä olisi parempi. Päätimme, ettei meidän ”parisuhteen” tarvitse enää jatkua, mutta ei meillä ole syytä riidelläkään. Yhteiset lapset ja hyviä muistoja. Ja sitten me erottiin.

Ei siihen tarvittu kuin lause: No, kai me sitten erotaan. Olihan se haikeaa ja tuntui pahalta muuttaa entisestä kodista pois (exä jäi vanhaan kotiin, koska se on exän kotipaikka), mutta se oli tarpeen juuri sillä hetkellä, koska jos olisimme odottaneet vielä vuoden, niin emme olisi enää missään väleissä.

Nyt olemme hyvissä väleissä, yhteishuoltajuus toimii ja exä on mulle edelleen tärkeä ihminen. Itse olen löytänyt uuden onnen uuden ihmisen kainalosta ja exä on onnellinen puolestani. Jos tilanne olisi toisin päin, minäkin olisin onnellinen exäni puolesta. Ja toivon sydämestäni, että jos exäni kaipaa toista ihmistä rinnalleen, niin sellaisen ihanan löytää.

Kirjoitin tämän ensin tuonne kommenttipuolelle, mutta en jaksa yhtäkään negatiivista kommenttia asiasta, joka on minulle ja exälleni ok. Mun lähes 90v mummoni on tehnyt mulle jo ihan tarpeeksi selväksi kuinka paha ihminen olen, kun erosin lasteni isästä, kuinka lapseni kärsivät meidän erosta ja siitä että vuoden yksinolon jälkeen otin uuden miehen niin nopeasti.”