”Kuka haluaa haaleaa saati kylmää suhdetta?”

”Kuka haluaa haaleaa saati kylmää suhdetta.

Olen 50+ ikäinen eronnut mies, paperi sen todisti kun siinä niin luki, että olen tuomittu avio-eroon.
Se oli pelkkä tekninen todiste jostakin mitä ei moneen vuoteen oikeasti edes ollut olemassa.
Sitä intohimoa, kunnioitusta, ja toisen huomioon ottamista jne..

En jäänyt ”lehdelle soittelemaan” kun se viimeinen käsky kävi että nyt riittä.
Koville ero otti ja vitutti vaikkei siihen sinällään mitään rumaa syytä ollut.

Siitä on jo yli vuosi aikaa ja jokainen päivä erosta niin helpottaa.
Sen kaiken läpikäyneenä on saletti että mikään semilämmin pariuhde ei käy se ei todellakaan käy.

Olen tässä tovin elänyt toisen ihmisen kanssa tätä hetkeä ja tulevaa toivottavasti. Kun katson häntä ihan miten vaan ja mistä kulmasta tahansa niin en voi kuin ihailla. Kun kosketan ja tunnen toisen vartalon en voi kuin vain mykistyä.
Kyllä hänestä näkyy raskaudet ja että joka kuukausi ei käydä salilla eikä aina lenkillä.

Kyllä hän voisi olla se ”lähiö yh äiti” ihan mistä vaan. Ei en ole ollut epätoivoinen enkä läheisriippuvainen. Olen miettinyt ja paljon sekä useasti että, mikä kumma hänessä viehättää? Oli sitten meikattuna tai ei. Onko tämä sitä rakkautta vai mitä? Kyllä olemme olleet yhdessä niin pitkään ja usein että, arki on tullut ja se vaaleanpunaisuus asioista on tippunut. Olemme vääntäneet asioista ja asiat ovat myös riidelleet.

Me halaamme, me pussaamme ja pyrimme koskemaan aina tilaisuuden tullen se on hipaisu se on silitys ja toisinaan pikäkestoinen hipsuttelu se on halaus kun lähdemme tai tulemme toisetemme koteihin aika ajoin myös harrastastamme seksiä.

Se on välittämistä,huolehtimista sekä aikaa niin yhdessä kuin erikseen. Se on vapautta olla ilman muatasukkaisuutta tai kontrollointia koska menee tai tulee. Se on sitä kun kysytään koska tulet onko nälkä laitanko ruokaa jne!

Se on jännää miten elämä kykeni yllättämään vielä tälläkin ikää. Tiedän sen että mikään ei tullut ilmaiseksi tein kovasti töitä että, olen tässä missä olen.

Kyllä käytin Tinderiä rakkaani löytämiseen ja sen avulla nykinen kumppani löytyi. Se löytyi siksi että, lähtökohtaisesti olimme/olemme rehellisiä niin itseämme kuin toisiamme kohden ihan ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien.
Meidän ei tarvitse piilotella mitään vaikka kummallakin on oma yksityisyytensä.

Me voimme sanoa minua laiskottaa, ei huvita nyt vituttaa jne jne…Meidän ei tarvitse naamioida asioita joksikin mitä ne ei ole.

Me voimme myös sanoa että rakastan, olet tärkeä,ihana, seksikäs ja voimme tuoda lasin vettä tai kokota jotakin hyvää toiselle tai vaan olla läsnä ihan lähellä sanomatta mitään.

Kyllä aiemmin kun luin ihmisten juttuja täältä ja muualta sitä mietti että, voinko koskaan saada elämältä mitään niin hyvää kuin muut ovat kirjoitelleet. Onko tarinat vain fantasiaa mistä vain unelmoidaan ja todellisuus on vain kaikilla samaa sontaa vähän eri paketissa?

Kaikilla on oikeus rakkauteen mutta on huomattavaa. Se ei tule hakemaan kotoa se ei pysy pystyssä itsestään. Hyvin hoidettuna se antaa enemmän kuin mikään mitä pystyy järjellä ajattelemaan.

Kirjoitin tämän kaikille teille jotka olette pettyneet, tuleet loukatuksi ja kaltoin kohdelluksi rakkaudessa ja elämässä.

Kyllä te kaikki voitte ottaa uuden suunnan ihan kaikessa. Se vaatii paljon mutta se antaa paljon!
Ei mitään pystyyn kuollutta elämää millään osa-alueella. Oletko sinä valmis ottamaan askeleen pois valmiilta polulta ja kohdata elämä? Se mikä on sinun näköinen ja kokoinen.