Havaintoja parisuhteesta

”Liian paljon duunia, liian paljon lapsia, liian vähän vaimoa, liian vähän rakkautta.”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Otsikko on lainaus Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa vieraana olleelta Kari Aihiselta. Hänen ja hänen vaimonsa parisuhde päättyi 19 vuoden yhdessäolon jälkeen eroon. Jätetään heidän parisuhteensa rauhaan, sillä se ei kuulu meille, mutta pureudutaan Aihisen lausumaan lauseeseen tarkemmin.

Lauseessa tulee sanotuksi erojemme suurin syy. Sen voisi pusertaa vieläkin lyhyenpään muotoon, jopa yhteen sanaan. Ajanpuute. Tai niin me sen selitämme itsellemme, kun selitämme auki syytä, että miksi emme anna parisuhteillemme aikaa. Jokainen meistä, joka ei halua loputtomiin itseään huijata, tietää, että kyseessä on vain huono selitys, jolla sysätään oma vastuu teoista jollekin niinkin abstraktille ajatukselle kuin ajanpuute.

Niin kuin Aihinenkin ohjelmassa tulee jatkaneeksi eronsa syyksi: ”Itse me tämän kaiken sössimme.”

Mietitäänpä hetki aikaa, jonka puutteesta parisuhteemme päättyvät. Jokainen vuorokausi pitää sisällään 24 tuntia, josta noin kolmasosan käytämme nukkumiseen. Jäljelle jäävä aika onkin sitten meidän itsemme päätettävissä, että miten sen jaamme eri elämän osa-alueiden kesken.

Miten jaamme sen suhteessa, joka tulee päättymään myöhemmin eroon. Me jaamme sen otsikossa olevan lauseen kaltaisesti. Liian paljon kaikkea muuta, aivan liian vähän puolisoa ja parisuhdetta. Tämä järjestys menee vielä paikoitellen elämän piikkiin, kun elämässä tulee ajanjaksoja, jolloin aika on oikeasti kortilla, mutta ongelma parisuhteen kannalta piileekin siinä, että arvojärjestys jää lopulta päälle. Parisuhde ja puoliso tulee jäämään pannan pohjimmaiseksi silloinkin, kun sen ei tarvitsisi sinne jäädä.

Miksi se sinne jää, onkin hyvä kysymys. Kuvittelemmeko me kuitenkin niin, että kun on kerran sanottu tahdon, niin kaikki sujuu siitä eteenpäin kuin itsestään ja parisuhde kantaa kuin itsestään? Olemmeko päässeet parisuhteessa maaliin siinä vaiheessa, kun olemme saaneet sormustettua ihmisen ja saatuamme molempien nimet samaan lainapaperiin ja antamalla nimen yhteiselle lapselle? Silloinko kaikki onkin siinä ja voi alkaa keskittyä aivan muihin asioihin?

Enkä minä tällä tarkoita, että parisuhteen pitäisikään olla koko ajan elämän keskipiste ja siihen pitäisi ladata elämän kaikki haaveensa, tarpeensa ja unelmansa. Ei sellaista painetta toisen ihmisen elämän onnellisuudesta kukaan halua harteilleen. Tarkoitan tällä sitä, että parisuhde on asia, joka tuntuu olevan aivan liian helppo sysätä muiden asioiden tieltä aivan liian helposti. Aina tulee jokin ajanjako, joka ajaa yli. Töissä hektistä. Lapset vievät kaiken ajan. Pitää treenata maratonille. Pitää sitä ja pitää tätä.

Elämässä pitää olla sisältöä. Muutakin kuin notkuminen oman puolisonsa kanssa. Mutta elämässä voi olla sisältöä siitä huolimatta, että antaa parisuhteelleen ja puolisolleen aikaa. Se on usein ihmisen oma valinta, että hän tekeekin töitä vielä yhden tunnin lisää ja jättää sen vuoksi väliin yhteisen illan puolisonsa kanssa. Toinen vaihtoehto olisi ajatella, että teen tänään yhden tunnin vähemmän töitä, jotta voin viettää enemmän aikaa puolisoni kanssa.

Ei ole olemassa ajanpuutetta, on olemassa valintoja. Siksi on aivan turhaa vedota siihen, että ei ole jäänyt aikaa vaalia parisuhdettaan ja rakastaa puolisoaan. Aikaa on aivan tarpeeksi, mutta olemme valinneet käyttää sitä niin, että rakkaudelle siitä ei jää kuin muruset ja murusilla elää hetken aikaa, mutta pitkässä juoksussa rakkaus laihtuu liian vähällä ravinnolla, kunnes kuolee kokonaan pois.

(Tutkimusten mukaan suomalaiset pariskunnat kaipaavat eniten parisuhteisiinsa enemmän yhteistä aikaa.)

Liian paljon duunia, liian paljon lapsia, liian vähän vaimoa, liian vähän rakkautta. Kaava suurelle määrälle eroja. Sitä kaavaa kuitenkin tulemme noudattaneeksi yhä uudelleen ja uudelleen. Kunnes huomaamme, että jäljelle jää liian paljon duunia, lapset vuoroviikolla, ei vaimoa ja syvää rakkauden puutetta.

Tai sitten voisimme ajatella ottaa kaikkea sopivasti. Tosin rakkautta ei voi annostella liian pienillä lusikoilla. Siinä saa ja pitää mennä hieman yliannostuksen puolelle. Vieroitusoireena tulee rakastaneeksi vieläkin enemmän.

Älkää syyttäkö siis aikaa, syyttäkää itseänne.

X