Lintu on lintu ja pimppi on pimppi

Lintu.

Sillä sanalla muutamat lukijani ovat kommenteissaan kertoneet kutsuvansa naisen tai tytön sukupuolielintä lapsilleen. Itselleni tulee mieleen tämän jälkeen se, että kun lapsi kuulee puhuttavan lintubongareista, niin mitä lapsi ajattelee heidän bongailevan? Täytyy myöntää, että itselleni tulee asiasta hyvin jännä mielikuva.

”Väestöliiton asiantuntijalääkäri ja lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren mukaan monia aikuisia on heidän omassa lapsuudessaan kielletty hyvin vihaisesti puhumasta ja kysymästä omaan kehoon ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista.”

Näin kirjoitetaan Ylen julkaisemassa artikkelissa joka kertoo siitä, että häpeä ja koulutuksen puute vaikeuttavat lasten kehotunnekasvatusta päiväkodeissa. Artikkelissa esiintyy lastenhoitaja joka kertoo, että ei olisi kehdannut käyttää lasten kuullen sanaa pimppi ja pippeli oman sisäisen häpeänsä vuoksi.

Vuonna 2015 Ruotsissa esitettiin lastenohjelma, jossa seurattiin Snoppenin ja Snippanin, vapaasti suomennettuna pippelin ja pimpin tanssimista. Ohjelma ajateltiin näyttää myös Suomen televisioissa, mutta osa vanhemmista raivostui ajatuksesta niin paljon, että ohjemaa ei uskallettu näyttää. Todennäköisesti sen sijaan näytettiin lastenohjemaa, jossa animaatiohahmot löivät hassusti toisiaan, koska väkivalta ei monen vanhemman mielestä turmele lasta, kuten vähääkään ihmisen anatomiaan tai seksuaalisuuteen liittyvä materiaali. Sitä paitsi siinä olisi mennyt oma kasvatustyö hukkaan, kun joku olisi alkanut käyttää linnusta termiä pimppi.

Seksuaalinen häpeä saattaa seurata ihmistä läpi elämän. Häpeä omasta alastomuudesta. Häpeä omasta sukupuolielimestä. Tämä saattaa pahimmillaan vaikuttaa omaan seksielämään hyvinkin rajoittavalla tavalla. Ja lähes aina ongelman juuret vievät sylttytehtaalle eli ihmisen elämän tärkeimpään aikakauteen eli lapsuuteen. Jos lapsi on saatu häpeämään omaa seksuaalisuuttaan jo pienestä pitäen, niin ei häpeästä ilman seksuaaliterapiaa pääse koskaan irti.

Häpeää ei pelkästään aiheuta se, että lapsille ei puhuta asioista niiden omilla nimillä lapsen kehitystaso huomioon ottaen, vaan häpeää aiheuttaa myös vanhemman jyrkkä ja negatiivinen suhtautuminen lapsen luontaiseen kiinnostukseen omaa seksuaalisuuttaan kohtaan, joka ilmenee muun muassa kiinnostuksena omaa sukupuolielintä kohtaan.

Jos haluamme viimein kasvattaa seksuaalisesti terveitä sukupolvia ja katkaista seksuaalisen häpeämisen ketjun ja tällä tavoin parantaa lastemme tulevaa hyvinvointia, niin meille vanhemmille olisi nopeasti alettava tarjoamaan seksuaalikasvatusta, jotta emme lintuinemme pilaa seuraavankin sukupolvemme seksuaalista kasvamista terveeseen seksuaalisuuteen. Onneksi muutos on jo hiljalleen tapahtumassa ja tässäkin asiassa häpeän varjo hälvenee.

Ruotsalainen pippeli ja pimppi lastenohjelma on ehdottomasti saatava viikonlopun ohjelmistoon mukaan.