”Löytyi se ihminen jonka kanssa olla oma itsensä”

”Kerronpas minäkin kauniita sanoja puolisosta. Ihan vain koska niitä ei voi sanoa liikaa.

Tätä parisuhdetta ei ikinä pitänyt edes olla. Siitä heitettiin vitsiä samalla kun puitiin omia pieleen menneitä avioliittoja ja nakattiin kaikki mahdollinen paska kaunistelematta toisen eteen. Kerrottiin omat virheet ja mokat, toiveet ja haaveet. Ihana kun on ystävä johon voi luottaa vaikeassa tilanteessa ja puhua. Puhua, puhua ja vielä puhua. Tunteja, ihan kaikesta.
Ja sitten kävi se hupsis, ei se ihan pelkkää ystävyyttä ollutkaan. Tuli paljon enemmän.
Tuli hetki kun ymmärsi kaikki rakkauslaulut, kaikki kliseiset sanonnat ja imelät hokemat.
Löytyi se puuttuva palanen, toinen puolikas jota ilman minusta puuttuisi jotain tärkeää.

Löytyi se ihminen jonka kanssa voi olla oma itsensä, kaikkine virheineen. Joka seisoo rinnalla kävi mitä tahansa. Jonka kanssa voi luottaa siihen ettei sellasta vastoinkäymistä ole, ettei yhdessä siitä selvittäisi.

Se ihminen, jonka kanssa voi nauraa aamupalapöydässä, lähteä reissuun ilman päämäärää. Istua hiljaa samassa huoneessa monta tuntia olematta yksin. Joka jakaa samat arvot, haaveet ja haluaa yhdessä tavoitella yhteistä unelmaa.

Löytyi se ihminen jonka kanssa voi täydentää toisen lauseet, kilpailla siitä kumpi ehtii sanoa ideat ääneen. Jonka kanssa pelkkä katse riittää välillä keskusteluun.

Jonka viereen on joka ilta hyvä nukahtaa ja herätä uuteen päivään.”