”Minä olin sietämätön puoliso”

Erosin vuosi sitten. Kuullessani erohaluista  vaimoltani esitin yllättynyttä ja eron jälkeen kerroin läheisilleni, että ero tuli minulle täysin puun takaa. Näin tulin valehdelleeksi sekä itselleni että läheisilleni.

Ei ero puun takaa tullut. Vuoden aikana olen mennyt itseeni ja tullut johtopäätökseen, että itsekin olisin eronnut itsestäni, sillä olin täysin sietämätön ja kelvoton puoliso vaimolleni. Hän ei tehnyt minulla yhtään mitään.

Kävelin hänen ohitseen. Kerta toisensa jälkeen. Jätin kuuntelematta. En suostunut pysähtymään avioliittoni äärelle. Tein kaiken niin kuin on kerrottu, että ei saisi tehdä. Kuvittelin, että kaikki pysyy pystyssä itsestään. Minulle ei koskaan tullut mieleeni, että vaimoni uskaltaisi tehdä ratkaisun, että lähtisi. Sen kortin varaan heittäydyin, vaikka hän muutaman kerran erolla uhkailikin.

Minä olen mies, joka on saanut väärän kasvatuksen. Siihen on kuulunut esimerkiksi se, että mies ei naisten tehtäviin alennu ja naisten tehtävä on pitää huolta kodista. Siinäkin tapauksessa, että nainen itse käy töissä. Niin vaimoni teki, sillä hänellä ei ollut vaihtoehtoa. Ulkoistin itseni tyystin kotitöistä ja lapsemme suhteen tein sen verran, että kuskasin harrastuksiin.

Vaimolleni en antanut mitään. Kuvittelin, että hän pysyy tyytyväisenä, kun saa hyvät puitteet ympärilleen. Rakensin elämämme vanhojen ihanteiden mukaiseksi, mutta vaimoni ihanteet olivatkin jossain toisaalla. Hän halusikin parisuhteelta muuta kuin puitteet.

Olin kaiken puolin kelvoton mies. Toistin jotain vanhaa tapaa olla aviomies ja mies. Siihen kuuluu poissaolevuus ja harha miehenä olemisen vallasta. Pakko minun on myöntää, että olen avioliittoni aikana pettänyt vaimoani muutamankin kerran. Usein työmatkoilla. Silti ajattelin, että jos vaimoni olisi sortunut samaan, niin en olisi sitä hyväksynyt.

Minulle vaimoni oli eniten perheenäiti. Hän korvasi elämässäni oman äitini. Kuvittelin hänet rooliin, jossa näin oman äitini lapsuudessani. Hoivaajana ja huolehtijana. Tällä tavoin ohitin hänen seksuaaliset ja rakkaudentarpeensa. Hän ei ollut minun silmissäni enää nainen, vaan äiti.

Tämä johti siihen, että en nähnyt häntä enää seksuaalisena toimijana ja seksuaaliset haluni alkoivat kohdentua avioliittoni ulkopuolelle. Ymmärrän tämän olleen ja olevan jopa naisen alistamista, sillä olen nähnyt naisen vain roolina.

Vuosi on pitkä aikaa katsella peiliin. Olen sen tehnyt, sillä jos aion joskus saada itselleni uuden parisuhteen, niin minun on tehtävä kaikki aivan toisin. Olen lukenut ihmisten erotarinoita ja aivan liian monessa toistuu jätetyn uhriasema. Ikään kuin heissä ei olisi ollut mitään vikaa ja toinen on vain lähtenyt. Tiedän, että niin ei ole.

Sitä on vain helppo piiloutua oman roolinsa taakse, jotta omaa osuuttaan ei tarvitse käsitellä. Minä sen olen tehnyt ja tullut lopputulokseen, että olen ollut kelvoton puoliso.