”Minun talooni ei avionrikkoja-äidin lapset ole tervetulleita”

”Erosin n.4v sitten.

Yksi kolmesta teini-ikäisestä lapsestamme halusi jäädä asumaan isänsä kanssa omakotitaloon luonnon rauhaan. Tästä lapsesta tuli sitten anopin lellikki, jolle hankittiin kalliit puhelimet ym. Toisten jäädessä osattomaksi.

Ei soitellut mummi, harvoin lapsia nähdessään kyseenalaisti heidän päätöksensä lähteä avionrikkoja-äidin mukaan. Lasten kuullen sanonut, että äiti on paha ihminen ja rakastaa vain itseään. Ei muistanut jouluisin, ei syntymäpäivinä. Yritin itse silloin tällöin soitella, sain valituksia siitä kun lapset eivät mummia muista, eivät soita.

Vuosien myötä välit ovat jollain lailla korjaantuneet, mutta lasten luottamus mennyt. Miten AIKUINEN ihminen voi olla niin julma lapsenlapsiaan kohtaan, sekä sanoin että teoin. Hän on itse aikoinaan samoista syistä eronnut kuin minä.

Turha valittaa kun itse ollut hyvin ilkeä minulle ja lapselleni, että emme pidä yhteyttä. Aiheuttanut monet itkut myös lapsissa, joita minä äitinä olen yrittänyt paikkailla. Hammasta purren koettanut selittää lapsille mummin toimintaa. Että edes jonkinlainen yhteys säilyisi. Lapsuuden mummola on muisto vain ja sehän on tietenkin vain ja ainoastaan minun syyni.”