Mitä sinä lopulta oikein pelkäät?
Tämä ei ole teksti väkivaltaisissa suhteissa elävistä. Tämä on teksti niistä aivan liian monista saamistani lukijoiden lähettämistä parisuhdetarinoista. Tarinoista joissa suhteen toinen osapuoli kertoo jäävänsä päivä päivän jälkeen ja vuosi vuoden jälkeen ilman parisuhteessa tarvitsemaansa ja haluamaansa.
Jatkaen silti siinä suhteessaan joka ei mitään anna päivä päivän jälkeen ja vuosi vuoden jälkeen, kunnes katkeruus tavoittaa ja kuolema erottaa.
Kysymykseni kuuluu: mitä sinä lopulta oikein pelkäät? Sillä pelkohan sinua paikallaan pitää. Mikä muu saisi sinut pysymään paikallaan jossain sellaisessa joka ei anna sinulle yhtään mitään? Saattaa olla että sinä ulkoistat pelon keksimällä valinnallesi tekosyitä, kuten lapset ja raha. Älä huoli, et ole yksin tekosyittesi kanssa. On helpompi kestää oma saamattomuutensa ja pelko pukemalla se joksikin toiseksi syyksi.
Sitä paitsi lapset ja raha ovat todella huonoja tekosyitä. Hämmentävää nimittäin on se, että niin moni kokee eron lapsen kannalta itsekkääksi ratkaisuksi, mutta jättämällä lapset elämään lapsuuttaan vanhempiensa kuolleen ja rakkaudettoman suhteen keskelle ei sitä sitten olisikaan. Kuinka moni lapsi aikuisena onkaan minulle kirjoittanut, että ei mitään toivonut lapsuudessaan kuin sitä että vanhemmat eroaisivat.
Entäpä sitten raha? Suomi on hyvinvointivaltio, jossa ihmisen ei anneta kuolla nälkään. Kysymyshän ei ole koskaan siitä, että eron myötä jäisi puille paljaille, vaan siitä, että onko valmis luopumaan saavuttamastaan elintasosta, edes hetkellisesti. Moni ei ole ja moni on sen suoraan minulle kirjoittanutkin. Elintaso tippuisi eron myötä. Ei olisikaan hetkeen mahdollista kalliiseen harrastukseen tai jokavuotiseen ulkomaanmatkaan.
Kysymys on siis aina valinnasta. Jos tulee valinneeksi jäämisen rakkaudettomaan suhteeseen, niin on tehnyt valinnan jäädä rakkaudettomaan suhteeseen. Turha oikeastaan syyttää sen jälkeen ketään muuta kuin itseään. Ensimmäisenä kannattaa luopua ajatuksesta että muuttaa sen suhteen toisen osapuolen itselleen paremmaksi. Se ei onnistu koskaan. Toistan, se ei onnistu koskaan, koska muuttaa voi vain itseään. Kysymys on aina siis omasta valinnasta ja valinnan tueksi on helppo käyttää tekosyitä jäämiselle, kuten lapset ja raha. Sellaisia me ihmiset olemme.
Jatketaan valinnoista. Jos tekee valinnan että haluaa säilyttää niin sanotun ydinperheen turvan, vaikka suhteessa ei ole jäljellä kuin ytimen ympärillä kumiseva tyhjyys niin sitten on valinnut sen. Tämän jälkeen on kaksi vaihtoehtoa. Joko hyväksyä se että ei saa suhteessaan rakkautta ja jäädä elämässään ilman sitä tai hakea sitä jostain muualta. Ja jälkimmäinen onkin suomalaisten parisuhteiden yksi yleisimmistä muodoista. Kosketuksen muualta hakeminen. Ei luvalla, sillä yllättävän monen mielestä parisuhde on vain kahden ihmisen välinen ja ulkopuolinen kosketus on aina pettämistä, koska ihminen omistaa toisen ihmisen. Luvan sijaan siis salaa. Jos mietitte, että miksi pettämistilastot ovat niin korkealla niin siinäpä teille yksi syy. Siksi koska hyvin moni elää kuolleessa suhteessa aikomustakaan erota siitä, mutta koska ihminen on ihminen, niin hän haluaa tulla kosketetuksi ja rakastetuksi ja hakee kosketuksensa muualta. Tämä on yleisempää kuin edes kuvittelette ja erittäin ymmärrettävää. Kuten olen aiemmin kirjoittanut niin esimerkiksi maksullisen seksin ostajista selvä enemmistö on naimisissa olevia ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin.
Mennään lopuksi takaisin esittämääni kysymykseen, että mitä sinä lopulta pelkäät joka estää sinua lähtemästä?
Se mitä muut sanoo? Ei kannata, ei ketään oikeasti kiinnosta sinun erosi tai eroamattomuutesi. No ehkä muutamaa oman elämänsä katkeroittamaa ihmisrauniota, mutta heidän huutonsa nyt on lähinnä säälittävää.
Lapset menevät rikki? Ei mene. Ei lapsia mikään parisuhde tai ero riko, vaan paska parisuhde tai paskasti hoidettu ero.
Se että sinä et pärjää taloudellisesti? Pärjäät. Tunnen kasapäin eronneita. Kaikilla on asunto ja ruokaa. Kaikki muu on ylimääräistä. Toki jos huomaa eron aikana olevansa syvästi riippuvainen toisen ihmisen taloudesta niin kannattaa ottaa opiksi ja sitoa itsensä mahdolliseen seuraavaan suhteeseen ihan vain rakkaudella.
Mikä muu se voisi olla mitä sinä pelkäät?
Ihan oikeasti mieti, mitä sinä pelkäät ja annatko pelon olla elämäsi tiellä kunnes kuolema sinut kadottaa?
Kommentit
En väittele. Vastaan muutaman teidän mammapalstalaisen mummon jankkauksiin. Toivotan sinullekin iloa alkavaan kesään ja toivottavasti tänään sunnuntaina sinulla on muutakin tekemistä kuin pohtia yli viisi vuotta sitten tapahtuneita asioita jotka eivät sinua koske. Yöllä ei ole ollut ja se on surullista. Itse lähden lapseni kanssa tramppapuistoon. Se on omakeksimämme nimi puistolle jossa on pieniä trampoliineja. Ulkoile sinäkin ja yritä jossain vaiheessa päästää irti yli viisi vuotta sitten tapahtuneesta erostani. Se varmasti tekee sinulle hyvää ja sinun ei tarvitse sitä pohtia aamuyöllä kahden aikaan, vaan saat sen sijaan pohtia esimerkiksi omaan hyvinvointiisi liittyviä asioita. Ainoa asia mikä tässä huolettaa on se, että kuinka pitkään sinulla kestää päästä omasta erostasi eroon, koska jonkun sinuun elämääsi kuulumattoman erosta irtipääsemiseen on mennyt jo yli viisi vuotta. Kauanko aioit kantaa eroani vielä sisälläsi? Samantekevää se minulle on, mutta yritä edes, vaikka eroterapian avulla. Lisäksi pyydän että voisitteko jatkaa tätä minun asioitteni ruotimista siellä omalla pastallanne. Kyllä tästä aiheesta vielä puhuttavaa teille riittää seuraavaksikin viideksi vuodeksi.
Kommentit
Niin. Aina voi huutaa somessa kuinka se vika on toisessa ja oikeuttaa pettämistään sillä. Sun kirjoituksista loistaa yksi asia koko ajan. Eli se että suhteessa pitää puhua avoimesti tunteistaan ja tarpeistaan heti alusta lähtien. Ihmiset eivät Sami ole objekteja joilta voi itsestäänselvyytenä odottaa jatkuvaa jalustalle nostoa ja oman itsetunnon kohotusta. Tasapainoinen suhde ei perustu koskaan vaikeiden tunteiden piilotteluun vaikka kuinka osaisi pintatasolla puhua rakkaudesta. Oletko Sami itse suhteissasi puhunut heti alusta lähtien avoimesti kunppaneillesi vai oletko piilotellut tunteitasi ja tarpeistasi kumppaniltasi ja vain odottanut että kumppani täyttää kaiken pyytämättä. Parisuhde kuten itsekin olet sanonut vaatii rautaista itsetuntoa. Pettäjillä on usein pohjalla heikko itsetunto ja minäkuva.
Ajatteletko aina minua, kun luet tekstejäni? Jopa niin paljon että vastauksissasi toistelet jopa minun nimeäni. Miksi et kommentoi blogin puolelle? Koska puun takaa on helppo huudella. Tämä teksti ei liity millään tavalla minuun ja tarpeisiini, vaikka sinä minua maanisesti olet joka tekstiini pistämässäkin. Mitä sinä haluat tietää minusta ja suhteistani. Vastaan mielelläni. Laita sähköpostia havaintojaparisuhteesta@gmail.com Voin samalla kysellä sitten sinunkin parisuhteestasi, koska julkisesti tehtynä se olisi vähän noloa. Voidaan samalla jutella tuosta heittämästäsi kommentista heikosta itsetunnosta ja minäkuvasta. Minäkin olen ollut suhteessa jossa minua on ”petetty”. Kyseisellä naisella oli mahtava itsetunto ja terve minäkuva. Ennen kuin kirjoitat minulle sähköpostin, koska henkilökohtainen elämäni tuntuu sinua syystä tai toisesta kiinnostavan, niin mieti vastausta kysymykseen että miksi sinuun osuu nämä tekstit niin paljon, että menet henkilökohtaisuuksiin? Muuta sinun ei minulle tarvitse vastata, sillä minua ei sinun tai kenenkään muun parisuhde kiinnosta millään tavalla niin kuin sinua kiinnostelee. Kysy sitäkin itseltäsi että miksi? Minua kiinnostaa parisuhde ilmiönä psykologisessa ja sosiologisessa viitekehyksessä. Siksi yhä pidän blogia ja opiskelen aihetta. Kaunista kevättä ja jos saan vinkkiä antaa, niin lakkaa kirjoittamasta ihmisille toistamalla hänen nimeään. Se antaa joko alentavan vaikutuksen tai sellaisen että puhuisi puhelinmyyjän kanssa. Viestiäsi odotellen, Sami. Vastaan siellä sinun esittämiisi kysymyksiin.
Mä uskoisin että sua kohtaan esitetty kritiikki johtuu ihan sun omasta käytöksestä. Sä et ole osoittanut olevasi rehellinen suhteissasi vaan olet itsekin myöntänyt julkisuudessa olleesi tunteitasi ja tarpeitasi piilotellut kumppani joka on turvautunut pettämiseen kun et ole osannut käsitellä vaikeita tunteita itsessäsi. Et todellakaan monenkaan ihmisen mielestä ole millään tavalla käyttäytynyt arvostettavasti ja olet vielä kehdannut kerjätä julksiuudessa ja blogissasi sääliä muilta ihmisiltä kun olet kohdannut arvostelua tekojesi vuoksi. Sun on silloin turha yrittää huutaa ja yrittää blogissasi kääntää asioita toiseksi. Pettäminen väkivaltaa sisältämättömässä parisuhteessa silloin kun itse ei ole suhteen alusta saakka kommunikoinut selvästi tunteistaan ja tarpeistaan kumppanilleen on mun mielestä toisen ihmisen luottamuksen väärinkäyttöä ja kertoo usein pettäjän itsetunnon ja minäkuvan hauraudesta.
Kuten sanoin, tule keskustelemaan joko sivustolleni omalla nimelläsi tai sitten antamaani sähköpostiin jos haluat keskustella minun henkilökohtaisista asioista. Ollaan aika vaarallisilla vesillä että lähdet pohtimaan sinulle tuntemattoman ihmisen itsetuntoa ja minäkuvaa julkisesti. Onko sinulla itselläsi sellaiseen varaa? Ja kysytäänpä sillä tavalla, että mitä sitten vaikka panisin, piilottelisin, valehtelisin, pettäisin, tai mitä ikinä. Mitä se sinua tai muutamaa muuta vauvapalstan vakkaria kiinnostaa? Tämä on minun elämäni ja minun blogini ja saan kirjoittaa blogissani ihan mitä itse haluan. Miksi sinua kiinnostaa minun tekemiseni tai vuosien takaiset parisuhteeni? Vilpittömästi kysyn. Voisiko olla kuitenkin niin, että keskittymällä mieluummin sinun omaan parisuhteeseesi niin sinun oma hyvinvointisi paranisi? Vai paraneeko se sillä että olet täällä panettelemassa minua? Ja sinä kehtaat puhua toisten itsetunnosta ja minäkuvasta. Keskity johonkin kivaan ja itseesi. Lopeta omasta mielestäsi pettäjän ja itsetunnottoman ja hauraan minäkuvan omaavan blogin seuraaminen. Ei se minua haittaa että kommenteillasi ylläpidät blogini näkyvyyttä. Kiitos siitä. Mutta minua aidosti kiinnostaa että mitä sinä siitä saat? Mene ja etsi omiin arvoihisi sopiva blogi ja bloginpitäjä joka on sinulle tarpeeksi itsetuntoinen ja ehjä. Mene kaltaisiesi luokse ja unohda minut ja meidät syntiset ja huonot ihmiset. Pärjään ilman sinua vallan mainiosti, mutta pärjäätkö sinä ilman minua, niin sitä sinun kannattaa itseltäsi kysyä. Nyt lopetan nimimerkkien kanssa keskustelun ja palaan meidän huonojen ihmisten joukkoon niin saat sinä rauhassa olla teidän moraalisesti parempien ja itsetuntoisten joukossa. Molemmat voittavat, eikö totta. Tai mikä parasta, sinä voit mennä sinne oman kultasi syliin, niin sinun ei tarvitse roikkua sinulle epämiellyttävissä blogeissa. Elämä on valintoja Marjatta! Rakkaudella ylpeästi paska parisuhteilija
Miksi sinä raivostut noin kovasti kun sinun eteesi tuodaan niitä asioita nyt mitä olet aiemmin omassa blogissasi ja julkisuudessa (lehtijutut esimerkiksi) itse tuonut esiin? Se on ollut sinun oma valintasi tuoda yksityiselämäsi julkisuuteen. Mitä sinä näin jälkeenpäin ajatellen sait siitä kun toit parisuhdeasiasi julkisuuteen 2017-2018? Oliko se edelleen mielestäsi fiksu ja järkevä valinta niin itsellesi kuin muille? Olisiko elämäsi toisenlaista ja ehkä rauhallisempaa jos olisit jättänyt nuo asiat yksityisiksi etkä tuonut niitä oma-aloitteisesti julkisuuteen? Mitä muuten tuolloin orasteneelle kirjailijaurallesi kuuluu? En ainakaan ole itse huomannut että sinulta olisi pitkään aikaan ilmestynyt kirjoja.
P.S. Kannattaa kysyä minulta ne mieltänne askarruttavat asiat nopeasti, sillä kohta alkaa taas lapsiviikko ja sen viikon aikana minulla ei ole aikaa vastata lähettämiinne henkilökohtaisiin kysymyksiin, koska blogikirjoittamisen lisäksi aika menee sille että yritän olla mahdollisimman huono isä ”rumille lapsilleni” niin kuin vauvapalstalla oli kauniisti kirjoitettu. Itsenne takia, vaihtakaa jo kelaa. Tuo kaikki on jo todella surullista.
Kylläpä täällä nyt triggeröidytään. Kannattaa kysyä itseltään että miksi? Rehellisyys ja avoimuus omista tunteista lähisuhteissa ovat arvoliberalismin pohjalla kuitenkin. Valehtelu, salailu, tunteiden piilottelu ja pettäminen lähisuhteissa eivät ole mielestäni arvoliberalismia. Ovatko sinusta?
Ihminen tekee varmastikin virheitä ja sössii joskus lähisuhteissaan mutta jos ne samat virheet toistuvat enemmän kuin kerran kannattaa miettiä että miksi on toiminut näin. Hyvää jatkoa.
Mä tykkään tehdä samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. Olen lisännyt sen mun ceeveehen. Lisää työhakuunkin uskottavuutta. Arvoliberalismista sen verran, että kirjoitan arvoliberalismista yhteiskunnallisessa kontekstissa. Se taas että te nimimerkkien takaa luulette tietävänne suhteistani yhtään mitään ja julistatte omaa moraalista paremmuuttanne on pelkuruutta ja idiotismia. Ehkä jopa päiviräsäsmäistä kristillisdemokraattiutta. Mitä taas triggeröitymiseen tulee, niin en tainnut olla minä joka alkoi kommenteilla pommittamaan julkaisemaani blogitekstiin, joka ei liittynyt minun elämääni millään tasolla. Yksi ( tai sinä ) viittaamalla jopa johonkin vuoden 2017 lehtiartikkeliin. Hymiö. Hankkikaa edes uusia argumentteja. Tuo vanhan levyn pyörittäminen on jo kovin väsynyttä. Parempi toki niin että nalkutatte julkisesti minulle kuin kotona puolisollenne. Itse otan tämän viihteenä. Olemme jopa lukeneet näitä yhdessä teini-ikäisen tyttäreni kanssa. No mutta samoin, parempaa jatkoa sinnekin.
Sö oot kyllä hauska, ei voi muuta sanoa. En raivostu, tunnen lähinnä sääliä. Olisi hauska tietää että miten vuoden 2017-18 lehtijutut liittyvät tähän kyseiseen blogitekstiin. Mutta en halua tietää. Mitä lehtijuttuihin tulee niin en edes muista niiden sisältöä, onneksi sinä kannat niitä sisälläsi vielä viidenkin vuoden jälkeen. Mitä kirjoihin tulee, niin toistaiseksi niitä on julkaistu kolme. Yksi on nyt kirjoitusvaiheessa. Yhteinen kirja seksuaaliterapeutti Susanna Syldin kanssa. Lisäksi ikuinen haaveeni romaanista odottaa oikeaa aikaa. Nyt on ollut sille liian hektistä johtuen esimerkiksi lapsiarjesta. Ihanaa että kysyit kirjoista. Toki se sisälsi sellaisen huonosti piilotetun vahingonilon siitä että kirjoja ei ole tullut. Mutta siitähän sinä polttoaineesi saat. Vahingonilosta. Mitä muuta haluat tietää? Haluatko tietää jotain lapsistani? Seksielämästäni? Muista työkuvioista? Miten sulla itselläsi? Teetkö jotain muuta kuin kirjoitat eri sähköpostilla blogien kommenttikenttään ja vauvapalstoille? Mikä on loppuelämäsi suurin unelma? Elätkö tällä hetkellä elämäsi parasta aikaa? Vai kannattiko sittenkään jättää eläkeikään kaikki unelmat? Kysy ihmeessä kun kiinnostaa. Mutta jos saa pyytää, niin mieluummin tähän aikaan liittyvää matskua, koska vaikka sinä katselet enemmän menneeseen kuin tulevaan niin monet muut eivät. Suukkoja vauvapalstalle. Tästä ketjusta saa kohta hyvän postauksen sivustoni puolelle. Ai niin, elämäni on rauhallista. Ei sitä muutama mammapalstan häirikkö muuta rauhattomaksi. Koska ihan oikeasti. Tyyppi tuo esille viisi vuotta vanhoja asioita! Kai sulla on ne lehdet vielä tallella? Kaikesta huolimatta, voimaa elämääsi. Toivottavasti sillä on muutakin sisältöä.
Mä pidän pelkuruutena sitä että pimittää kumppaniltaan tunteensa ja tarpeensa ja tämän päälle aloittaa salasuhteen ja pimittää siitäkin tiedon kumppaniltaan. Se että sinua kritisoidaan tuollaisista teoista on ymmärrettävää normaalin moraalin kannalta.
Otapa vaikka tuhat satunnaisesti valittua henkilöä , kerro heille tarinasi avioliitoistasi täysin rehellisesti siloittelematta ja kysy heiltä sen jälkeen kysymys että toimitko oikein ja arvostettavan ihmisen tavoin. Mun veikkaus on että selvä enemmistö kritisoisi sinua. Toki on kuplia joihin on kiva mennä uskottelemaan jotain muuta.
Mä luulisin että niin kauan kun sä julistat somessa tuota omaa kelaasi niin aina löytyy kriitikoita sua kohtaan. Ihmiset hyväksyvät nykyään erilaiset tavat elää mutta harvat hyväksyvät sinun kaltaista käytöstä kahden ensimmäisen avioliittosi osalta keneltäkään. Sä itse toit pettämisesi ja käytöksesi julkisuuteen ja pyörität vahvasti saman aiheen ympärillä henkilökohtaista blogia.
Jos pitää laajasti seurattua henkilökohtaista blogia ansaintamielessä eikä puhdasta ammattiblogia noista aiheista hyvinkin provokatiivisin ulostuloin, niin silloin on syytä varautua kriitiikkin joka kohdistuu omaan toimintaasi blogisi nimen mukaisessa asiassa. Jos taas et kestä kritiikkiä teksteistäsi ja toiminnastasi niin aja blogisi alas ja keskity vaikkapa romaanisi kirjoittamiseen.
Tässä vielä kommenttisi pohjalta kirjoittamani postaukseni: ””Pelasta maailma, tee se jo tänään, tee jotakin mahdotonta.”
Rakkaus. Maailman kaunein asia. Jos miettii tarkemmin, niin ainoa asia, jolla lopulta on mitään väliä. Kaikki muu on ylimääräistä, osa maisemaa. Silti tuntuu siltä, että rakkaus on tässä ajassa jossain puristuksissa.
Keskiviikkona luin Hesarista artikkelin, joka kertoi ukrainalaisen perheen tarinan. Perheen johon kuuluu rakkauspari ja kolme kuukautta vanha lapsi. Tai kuului. Heidän Odessassa sijaitsevaan asuntoonsa osui ohjus. Perheen nainen ja kolme kuukautta vanha vauva kuoli. Mies oli sillä aikaa kaupassa. Luin artikkelin Kalevan Prisman kahviossa ja itkin.
Tiedättekö sen tunteen, kun pitkän päivän jälkeen istuu sohvalle ja sormet hamuavat jotain tyhjää. Ihmistä johon koskettaa. Kaipaa syliä johon itsensä asettaa tai johon toisen ihmisen ottaa. Kyllä te tiedätte, sillä jokainen meistä kaipaa sellaiseen hetkeen.
Pelasta maailma. Tee jotakin mahdotonta. Tee se jo tänään. Niin laulaa CMX:n A.W.Yrjänä sanoittamassaan kappaleessa vuodelta 1995 albumilla Rautakantele. Ostin sen tuoreeltaan sinä vuonna jolloin kirjoitin ylioppilaaksi. Tein päätöksen, että elämässä on oltava korkeat tavoitteet. Pitää tehdä jotain mahdotonta ja pelastaa maailma ja maailman voi pelastaa vain rakkaudella.
Niin lähdin pelastamaan maailmaa ja rakastamaan raivokkaasti. Ja kylläpä olenkin rakastanut. Jokainen rakkausihminen jota olen saanut elämäni aikana rakastaa on ollut minulle sen hetkisen elämäni tärkein ihminen ja olen rakastanut täysillä. Olen yrittänyt pelastaa maailmaa rakkaudella.
Monessa parisuhteessani olen joidenkin minulle kirjoittaneen mittapuulla epäonnistunut. Olen epäonnistunut siksi, että suhteet ovat päättyneet. Tälläkin viikolla olen saanut kommenttien kautta blogiini lukuisia muistutuksia siitä, että olen huono ihminen. Viimeksi tunti sitten eräs nainen lähetti minulle viestin, jossa ohjasti minua lopettamaan blogini, koska olen niin epäonnistunut ihminen. Kuvakaappaus viestistä myöhemmin kommenttikentässä.
Huomenna alkaa minun lapsiviikkoni. Saan viettää kahden rakkauden merkitsemän suhteen lopputuleman kanssa iltoja. Ovatko he merkkejä epäonnistumisesta? Kysyn, ovatko he todellakin merkkejä epäonnistumisesta? Eivät he ole. He ovat merkkejä onnistumisesta. He ovat merkkejä rakkaudesta. He ovat tulevan ajan rakkaus, lohtu ja toivo. He kantavat käsissään sitä, minkä me tässä ajassa tunnumme hävittäneen.
He kantavat käsissään rakkautta.
Parisuhde heidät synnyttäneiden kanssa on loppunut. Mikään muu ei lopu koskaan. Sillä he ovat syntyneet rakkaudesta. Heidät on synnyttänyt rakkausihminen. Miten millään mittapuulla he olisivat merkkejä epäonnistumisesta?
Se missä me olemme epäonnistuneet on siinä mitä luin lehdestä siellä automarketin kahviossa. Me emme ole rakentaneet maailmaa jossa yhdenkään pienen ja viattoman rakkaudesta syntyneen lapsen ei tarvitsisi tuhoutua ohjusiskussa. Vaikka me emme ole suoraan syyllisiä, niin jollakin tavalla me olemme syyllisiä jokainen.
Silti, kaiken tämän tumman keskellä meidän pitää luottaa rakkauteen, sillä jos lakkaamme luottamasta rakkauteen, niin menetämme aivan kaiken. Tässä ajassa meidän pitää tehdä mahdotonta ja pelastaa maailma.
Huomenna kävelen iltapäivällä päiväkotiin. Siinä vaiheessa lapseni on ehkä juuri juossut päiväkodin pihaan leikkimään. Katseemme kohtaavat ja hän juoksee luokseni. Otan syliin, teen jotain mahdotonta, pelastan maailman.
Ei se sen enempää tarvitse. Maailman pelastaminen tarvitsee sylin. Ihminen joka pääsee halutessaan syliin ei aloita sotia eikä lähetä ohjuksia tappamaan kolmekuukautisia lapsia. Maailma pelastuu sylillä. Sillä että ottaa juoksevan lapsen vastaan ja sanoo hänelle, että sinä olet kauneinta mitä tiedän. Lapsen tai aikuisen. Ihmisen. Sillä kosketuksen ja sylin saatuaan ihminen ei lähetä ohjuksia, vaan suudelmia.
Mitä parisuhteisiin tulee, niin en ole osannut pitää niitä kasassa. Rakastaa olen ehkä osannut ja haluan oppia yhä enemmän. Älkää häpeilkö kaikki eronneet, karanneet tai ulkopuolisen tuomion mukaan epäonnistuneet. Se ei kerro rakkaudestanne mitään. Rakastamisessa saatatte olla juurikin heitä, jotka ovat onnistuneet. Te ette aloita sotia, te haluatte painaa ihmisen vasten itseänne ja sanoa hänelle, että jää siihen rakastamaan hetkeksi tai iäksi.
Me emme saa luovuttaa. Me emme saa. Maailma tarjoaa kauhua ja väkivaltaa, joten sen vastavoimana meidän pitää rakastaa enemmän. Tehdä jotain mahdotonta. Tehdä sitä jo tänään. Sanoilla, suudelmilla, sylillä tai mikä tässä hetkessä on mahdollista.
Me olemme sen velkaa sille kolmikuukautiselle sodan tuhoamalle vauvalle. Sillä hänen kuolema on merkki epäonnistumisesta.
Tänä aamuna ota sinun ihmisesi syliin. Sano hänelle, että sinä olet minun rakkauteni. Sinä olet se mahdottomuus jonka teen rakkaudellani mahdolliseksi. On ihminen sitten kosketuksesi tai viestin päässä sinusta, niin tee se.
Maailman pelastaminen alkaa pienistä teoista. Se alkaa sanoilla minä rakastan sinua.
Minä rakastan sinua.
Kello on jo todella paljon. Pitää mennä nukkumaan. Halusin vain ensin kertoa tämän.
Pyrkikää mahdottomuuteen. Pyrkikää rakkauteen.” Ja nyt jätä minut, perheeni ja henkilökohtainen elämäni rauhaan! Ja käyttääksesi omia sanojasi, niin jos et kestä kirjoituksiani niin lähde pois seuraajistani ja keskity minun elämäni ruotimisen sijaan ihan vaikka siihen omaan elämääsi ja jos sitä ei ole, niin rakenna se. Halusit huomiota ja sait sitä. Nyt sinulla on varmasti kiva ja rauhallinen olo. Leiju siinä tunnelmassa tämä viikonloppu ja minun henkilökohtaisen elämän ruotimista ja vuosia vanhoja asioita voitte käydä läpi siellä muilla palstoillanne.
Niin. Nyt sinäkin sen sanoit tuossa yllä ”Mitä parisuhteisiin tulee, niin en ole osannut pitää niitä kasassa”
Kyllä se itsereflektio näyttää alkavan sullakin ehkä löytymään eli että pettämisiesi syy ei ehkä ollutkaan puolisoissasi vaan ihan sinussa itsessäsi. Tämä riittää. Hyvää jatkoa ja aurinkoista kevättä.
Sinä et tiedä pettämisistäni yhtään mitään etkä elämästäni ylipäätään, joten lopeta jo! Kuinka monta sähköpostiosoitetta sinulla oikein on? Ihan todella sairasta on sinun käytösesi. Olet kamala ihminen. Kannattaa sitä itsereflektiota harrastaa sielläkin päässä. Tämän jälkeen en enää vastaa sinulle. Etsi itsellesi joku toinen kohde jota kiusata ja panetella.
Julkaisin sinun kommenttisi sivustolleni postaukseni yhteydessä. Sinä kun niin kritiikistä tykkäät, niin ole hyvä, siellä on kommenttikentällä annettu sitä sinulle. Vai ei kai ole taas niin, miten teillä somekiusaajilla lähes aina, että kritiikki ei saakaan kohdistua takaisin. Sen verran vielä kysyisin, että mistä kuvittelet saavasi oikeuden kritisoida minun henkilökohtaista elämää tekstien alla jotka eivät kerro henkilökohtaisesta elämästäni? Miten sinulla on edes pokkaa kritisoida sinulle tuntemattoman ihmisen henkilökohtaista elämää? Mitä sinä siitä saat? Miksi et vain voi antaa olla ja jättää minut ja blogini rauhaan? Eikö tuo ole surullista ja jopa pakkomielteistä? Mitä sinun kumppanisi on tästä mieltä? Sellaisen vinkin annan että jos on tarve puuttua toisten ihmisten henkilökohtaiseen elämään, niin rajat sille voidaan laittaa sitten vaikka oikeuden kautta. Itsehän et koe tekeväsi mitään väärää. Harvoin kiusaajat kokevat. Vika kun on aina ulkopuolella. Toivottavasti sinulla on vielä joskus syli, jossa iltaisin kello 23.45 istua, niin sen jälkeen sinun ei tarvitse kiusata ihmisiä sosiaalisessa mediassa. Koska jos sinulla olisi syli, niin ei sinulla siihen olisi tarvetta.
Raikasta. Mäkin sua. Kaunista viikonloppua sinullekin.
Tätä väittelyä on viihteellstä seurata kun päivittäin julkisuudessa oleva henkilö väittelee alustallaan muiden kanssa.
No, heitän mietteeni. Voiko ihminen joka vakaasti väittää rakasteneesta jälkikasvusta synnyttänyttä rakkausihmistä samaan aikaan lähteä yhden somessa saamansa palautekommentin perusteella salasuhteeseen toisen kanssa kun oma puoliso on raskaana. Näin ainakin julkisuudessa asiaa on kuvattu..
Joku tässä yhtälössä ei minusta toimi mutta ehkä bloggari voi avata asiaa että miten voi olla mahdollsta sanoa rakasteneesta raskaana ollutta puolisoaan jos samaan aikaan pettää ja lopulta lähtee ”sielunkumppanin” kanssa salasuhteeseen ja salaa tätä puolisoltaan. Näin kai bloggari teki jos eri medioiden juttuja voi uskoa. Onko Sami toisen ihmisen rakastaminen sinulle sitä että lähdet salasuhteeseen kun puolisosi on raskaana? Koetko onnistuneesi ihmisenä tuossa salasuhteessa silloisen sielunkumppanisi kanssa? Oletko ylpeä paljon julkisuudessa olleesta pettämisestäsi mistä menit ihan televisio-ohjelmaan puhumaan salasuhdekumppanisi kanssa?
Sinä Sami hait julkisuutta tietoisesti pettämisellesi menemällä TV-ohjelmaan aiheesta ja sait sillä omasta tahdostasi maanlaajuuista julkisuutta teoillesi. Ei kukaan sinua TV-ohjelmaan tuosta aiheesta varmasti pakottanut vaan menit sinne varmasti omasta vapaasta tahdostasi silloisen sielunkumppanisi kanssa. Et edes halunnut pitää millään tavalla toisen avioliittosi pettämistäsi yksityiselämääsi kuuluvana asiana tuossa suhteessa vaan nimenomaan halusit avata parisuhdeelämäsi TV:ssa tuolloin kaikella kansalle. Mä en tiedä yhtäkään muuta julkkista joka menee Tv-ohjelmaan tuolla kuviolla, mutta sinä Sami menit tekemään niin ja halusit itse että koko kansa tietää että olet pettänyt toisen avioliittosi puolisoa.
Miksi pettämisiesi käsittely on nyt niin sinulle niin vaikeaa kun aikanaan Maria Veitolan tv-ohjelmassa olit niin varmana itsestäsi ja puhuit siinä ohjelmassa silloisesta suhteestasi.
En väittele. Vastaan muutaman teidän mammapalstalaisen mummon jankkauksiin. Toivotan sinullekin iloa alkavaan kesään ja toivottavasti tänään sunnuntaina sinulla on muutakin tekemistä kuin pohtia yli viisi vuotta sitten tapahtuneita asioita jotka eivät sinua koske. Yöllä ei ole ollut ja se on surullista. Itse lähden lapseni kanssa tramppapuistoon. Se on omakeksimämme nimi puistolle jossa on pieniä trampoliineja. Ulkoile sinäkin ja yritä jossain vaiheessa päästää irti yli viisi vuotta sitten tapahtuneesta erostani. Se varmasti tekee sinulle hyvää ja sinun ei tarvitse sitä pohtia aamuyöllä kahden aikaan, vaan saat sen sijaan pohtia esimerkiksi omaan hyvinvointiisi liittyviä asioita. Ainoa asia mikä tässä huolettaa on se, että kuinka pitkään sinulla kestää päästä omasta erostasi eroon, koska jonkun sinuun elämääsi kuulumattoman erosta irtipääsemiseen on mennyt jo yli viisi vuotta. Kauanko aioit kantaa eroani vielä sisälläsi? Samantekevää se minulle on, mutta yritä edes, vaikka eroterapian avulla. Lisäksi pyydän että voisitteko jatkaa tätä minun asioitteni ruotimista siellä omalla pastallanne. Kyllä tästä aiheesta vielä puhuttavaa teille riittää seuraavaksikin viideksi vuodeksi.