Olemme siirtyneet totuuden jälkeiseen aikaan

Työministeri Arto Satonen jäi kiinni muunnellun totuuden kertomisesta. Jos nyt ei varsinaisesta valehtelusta niin ainakin siitä, että ei jaksa tai halua selvittää sanomiensa totuudenperiä.

Hän on useampaan otteeseen viitannut Ruotsin malliin puhuessaan poliittisista lakoista ja että Ruotsissa ne on rajattu kahteen-kolmeen tuntiin. Kunnes uutisoitiin, että tämä ei pidä paikkaansa.

Satonen sanoo käyttäneensä lähteenä elinkeinoelämän edustajien puheita.

En malta tässä kohtaa tehdä ajatusleikkiä liittyen edelliseen hallitukseen. Ministeri olisi jäänyt kiinni muunnellun totuuden kertomisesta ja sen jälkeen puolustelisi kantaansa sillä, että hän on kuunnellut tässä ammattiyhdistysliikkeen edustajien puheita. Mikä myrsky olisikaan alkanut!

Hurjaa tässä on sekin, että hallitus on moneen otteeseen viitannut Ruotsiin tehdessään historiallisia heikennyksiä työntekijöiden oikeuksiin. Tämäkö on hallituksen tietotaso? Se ei ole kenellekään enää epäselvää, että ketä hallitus päätöksissään kuuntelee. Se kuuntelee elinkeinoelämää ja se kuuntelee sitä silloinkin, kun elinkeinoelämä ei edes tiedä, että mistä se puhuu.

Tämä oli nolo tapaus, mutta samalla myös vakava. Vaan onko jälleen kerran niin, että asia painetaan villasella. Työministeri jätetään rauhaan ja kaikki jatkuu kuten ennenkin. Joka taas on lupa sille, että ministerinä saa tämän päivän Suomessa puhua ihan mitä tahansa. Onko se totta vai ei, niin sillä ei mitään väliä.

Olemme siirtyneet totuuden jälkeiseen aikaan.