”Olen vihdoin vapautunut henkisestä helvetistä”

”Lähdin.
Muutin omaan kämppään.
Ahdisti. Itkin. Iloitsin tulevaa.
Ahdisti eniten sen takia, ettei hän jättänyt mua rauhaan. Hän lähetteli tekstiviestejä pitkin päiviä. Öisin. Uhkaili. Pyysi mua takaisin.
Vaati multa vahvistuksen, että palaan kun olen ehtinyt miettiä asioita läpi.
Vaati päivämäärän koska palaan.
En luvannut mitään. En halunnut palata.

Tapasin puolivahingossa uuden miehen.
Joka oli kaikkea mitä en ole koskaan saanut.
Huomaavainen. Rakastava. Henkisesti erittäin kypsä.

Exä suuttui. Ravoistui.
Kävi kerran luonani, ja tuli luvatta asuntooni.
Kävi vaatekaappejani läpi, ja mietti, miksi mulla yhtäkkiä on seksikkäitä alusvaatteita.
Sanoin, että soitan 112 ellei hän lähde.
Nauroi mua päin naamaa. Haukkui mua hulluksi.
Samalla yhteinen lapsemme leikki viereisessä huoneessa.
Olin ensimmäistä kertaa oikeasti peloissani hänen käytöksensä takia.

Soitin myöhemmin poliisille. En uskaltanut tehdä rikosilmoitusta kotirauhan rikkomisesta.
Pelkäsin, että hän seuraavaksi tekisi jotain pahempaa.

Hän uhkasi pahoinpidellä miesystävääni.
Hän teki puolestaan rikosilmoituksen.

Soitin RIKUun. Sain tukihenkilön ja yhteyshenkilön turvakodin avopalvelusta.

Tajusin nyt vasta, että olin (ollut) henkisen väkivallan uhrina.

3 vuotta on pian mennyt.
Tilanne on rauhoittunut.
Elän normaalia uusperhe-elämää uuden avomiehen ja meidän molempien edellisten liittojen lastemme kanssa.
Lapset voivat paremmin.
Ovat iloisempia, enemmän ulospäinsuuntautuneita ja rennompia.
Huomaan heissä muutoksen parempaan suuntaan.
Itse olen onnellinen ja paljon rennompi.
En enää pelkää tekeväni virheitä, jotka ärsyttävät toista.
En enää pelkää eksää.
Kukaan läheinen ei tiedä mitä kaikkea olen joutunut käymään läpi.
Miettivät toki, miksi jätin mukavan miehen.
En ole kertonut. En ole pystynyt.

Raskaat vuodet ovat jättäneet jäljensä.
Toipuminen saattaa kestää hetken.
Mutta turvallisen, elämää kokeneen miehen kainalossa on hyvää olla.

Ja eksä? Ei hän mitään itsemurhaa tehnyt. Hänen henkinen kehityksensä saattaa toki jäädä puolitiehen.
Eikä se enää mua mitenkään koske.

Olen vihdoin vapautunut henkisestä helvetistä.
Ikuisesti kiitollinen rohkeudesta erota.
Ikuisesti kiitollinen siitä, etten kuunnellut muiden mielipiteitä siitä, miten pariskunnat eroavat liian herkästi.
Kuuntelin niitä 10 vuotta.
Ikuisesti onnellinen siitä, ettei niitä tullut 11.”