”Olisin halunnut rakastaa enemmän”

”Hän oli enemmän kuin uskalsin edes toivoa. Mies joka rakasti minua sellaisenaan ja näytti sen minulle päivittäin. Mies joka valoi minuun uudelleen uskon siitä, että mies on kykeneväinen rakkauteen. Mies jonka pelkäsin menettäväni siksi, että en osaisi rakastaa yhtä paljon takaisin. Ainakaan näyttää sitä samalla herkkyydellä.

Menetin hänet aivan toisen syyn vuoksi.

Me tapasimme vahingossa. Harrastukseni kautta. Olin vielä kiinni vanhassa suhteessani. Suhteessa jossa minut huomioitiin lähinnä vain tekemäni töiden kautta tai muutaman kerran viikossa, jolloin seksi alkoi kouraisulla pepulleni ja päättyi miehen laukeamiseen ilman, että nautintoani olisi ajateltu yhtään mitenkään.

Hän teki minuun syvän vaikutuksen. Hän aivan kuin näki lävitseni ja osasi kohdella minua juuri oikealla tavalla. Hänen seurassaan tunsin itseni kauniiksi, halutuksi ja naiseksi.

Kolme viikkoa tapaamisestamme erosin silloisesta miehestäni. Helposti se ei käynyt, sillä silloinen mieheni teki sanoin ja teoin selväksi, että minä olen likainen huo*a ja pettäjä.

Kuinka kaunista kaikki sen jälkeen olikaan. Vietimme paljon aikaa yhdessä ja toinen siinä vierellä tuntui luonnolliselta, tutulta ja oikealta. Olin onnellisempi kuin koskaan elämässäni. Hän tutustutti minut tyttäreensä joka oli syntynyt hänen edellisessä suhteessaan. Leikillämme aloimme puhua omasta yhteisestä lapsesta. Ajatus tuntui hyvältä.

Yhteenmuuttamista suunnittelimme myös, mutta emme kiirehtineet sen suhteen ihan jo käytännön syiden vuoksi. Sen sovimme, että vuosi on takaraja sille, että emme yhdessä asu. Joka päivä tuntui yhä selvemmältä ja luontevammalta, että lopulta me muodostaisimme perheen.

Mieheni seurassa itsetuntoni alkoi palautua. Monena yönä pohdin, että miksi aiemmin olin löytänyt viereeni miehiä, jotka eivät arvostaneet minua laisinkaan. Olin heille käyttötavara. En edes tiennyt, että voisi olla jotain paljon parempaa.

Kaksi kuukautta ennen vuosipäiväämme minä menetin hänet. Yhdessä hetkessä häntä ei enää ollut. Hän sai aivoverenvuodon, vähän yli neljänkymmenen vuoden iässä. Edellisenä aamuna hän vielä antoi minulle pehmeitä suudelmia ja orgasmin. Seuraavana iltana häntä ei enää ollut.

Maailmani romahti.

Tästä kaikesta on nyt puolisen vuotta aikaa. Suren vieläkin. En kykene ajattelemaan, että häntä kauniimpaa voisi tulla. En edes halua. Hän oli niin paljon enemmän.

Silti kykenen jo ajattelemaan ja tuntemaan, että vajaassa vuodessa hän ehti antamaan minulle enemmän kuin kukaan muu koko elämäni aikana. Hän antoi rakkauden. Hän näytti, mitä rakkaus tarkoittaa. Siitä olen onnellinen ja syvästi kiitollinen.

Silti olisin halunnut rakastaa enemmän ja kauemmin.