”Olisko pitänyt jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, niin ei olisi tarvinnut pelätä toimeentulon puolesta?”

”Erosin puoli vuotta sitten väkivaltaisesta parisuhteesta. Eropäätökseen meni aivan liian pitkään ja mietin epäoleellisia asioita, kuten taloudellista pärjäämistä. Lopulta uskaltauduin päästämään irti jo lapsenkin vuoksi.

Asun tällä hetkellä lapseni kanssa kaksiossa. Teen töitä matalapalkka-alalla hoitajana. Olen hengittävä esimerkki otsikoista, jotka huutavat, että yksinhuoltajana hoitajana hallituksen kaavailevat leikkaukset osuvat minuun.

Elämme jo nyt lapseni kanssa niukasti. Ei meillä hätää ole. Saamme peruselämisen tarpeet täytettyä. Elatusapua en saa, sillä lapsen isä ei sitä suostu maksamaan ja minulla ei ole ollut vielä voimia hakea sitä oikeuden kautta.

Tällä hetkellä saan asumistukea, sillä tuloni ovat niin pienet, että vuokran jälkeen en pystyisi elättämään lastani ja itseäni. Minä en tiedä, että miten tuelleni on käymässä. Mitä jos se otetaan pois? Mitä minun sen jälkeen kuuluisi tehdä? Muuttaa lapseni kanssa yksiöön, joka hieman parantaisi taloudellista tilannetta. Ottaa toinen työ vastaan ja pitää lastani päivähoidossa vuorokaudet ympäri?

Synkimpinä hetkinä mietin, että olisiko ollut parempi jäädä väkivaltaiseen suhteeseen. Kahden ihmisen tulot kun mahdollisti sen, että ei tarvinnut tukia.”