”On kitara, koira ja tähdet ja kaksi yhteen liittynyttä sydäntä”

”Minä olin ajalle tyypillinen harmaa varpunen. Kolme teini-iän kynnyksellä olevaa lasta, joista olin kantanut vastuuta yksin, kasvoivat ja päästivät irti yksi toisensa jälkeen verkkaisen villanutun helmasta.
Tein henkistä eroa miehestä, joka oli minut hetkeksi hyväksynyt. Demiseksuaalisuuteni repi meitä kappaleiksi. Lupaus lupauksesta ja pettymys pettymykseltä olin seurannut häntä viestipalvelu Jodeliin.

Pysähdyin puhelin kädessä miettimään, mitä olin tekemässä. Mitä elämää tällainen oikein on? Kirjoitin Jodeliin viestin, jossa kysyin paikalliskanavassa neuvoa. Miten ihmeessä selvitä puolison pettämisestä?

Someraivo omasta vanhakantaisesta moraalistani demiseksuaalina leimahti minua vastaan. En ole moderni. Minulla ei ole oikeutta vaatia kumppaniltani mitään. Sain osakseni naureskelua ja pilkkaa.
Pilkka nousi kurkkuun. Olin yrittänyt olla onnellinen. Joku sanoi, jätä se sika.
Sika haikaili jo uusiin aitauksiin.

Kului pari päivää. Jodelin palvelussa viestiini vastasi joku, jolla oli kokemusta samanlaisesta käytöksestä. Se oli hyvin lohduttavaa. Kävin hänen kanssaan ABC kahvilla ja juttelin kokemuksistani. Hän oli nuori, komea ja helläsilmäinen mies, jonka kanssa keskustelin suhdekokemusten ulkopuoleltakin paljon mielenkiintoisista aiheista. Sain jotain parempaa arvelinkaan. Ystävän.
Sain paljon voimaa yhdessä vietetyistä hetkistä hänen kanssaan. Makasimme vierekkäin rantakalliolla nauttien aaltojen kohinasta. Hänen taivaansiniset silmänsä olivat kuin vanhasta suomalaisesta elokuvasta. Farkut ja kauluspaita. Tuntui uskomattomalta, kuinka tämä melkein kymmenen vuotta nuorempi herrasmies saattoi olla kiinnostunut seurastani.

Pieni sipaisu sormella poskipäätä. Kesä antoi aurinkoineen parastaan, mutta näimme vain toisemme ja hiljaisuuden. Uskomattoman ikimuistoisia hetkiä. Vaikka ne eivät sisältäneetkään asioita, joita nykyelämän tinderi on täynnä.
Sain häneltä voimaa nousta ja käskeä elämääni hallitsevan voiman katoamaan elämästäni.
Tämän ajan ilmiöt monine variantteineen eivät tee niistä vääriä. Meistä jokainen luo oman polkunsa tässä elämässä. Niin mekin. Pikkuhiljaa. Kuin huomaamatta. Korjasimme toisiemme säröjä ja hitsasimme saumamme yhteen. Hitaasti alkanut tarina komean ritarin kanssa ei perustunut himoon. Olen ikuisesti kiitollinen rakkaimmalleni. Hän pelasti henkeni ja opetti minulle ettei saa tyytyä mihinkään sellaiseen joka on vain prosentti siitä mitä tahtoo. Minulle se oli terve parisuhde, yhteinen kiltti elämänasenne ja yhteiset arvot.

Olemme jakaneet yhteisen elämän pian kaksi vuotta. Lapset ovat alkaneet kukoistaa kun näkevät onnemme. On kitara, koira ja tähdet. Ja kaksi yhteen liittynyttä sydäntä.”