Julkkikset

Kirjailija Kati Tervo: ”Sain ensimmäisen uuden vaatteeni yhdeksänvuotiaana”

Kirjailija Kati Tervo ostaa harkiten eikä ole koskaan harrastanut shoppailua. Puolitoista vuotta sitten hän osti velaksi perheen ensimmäisen auton. Se oli sijoitus hemmotteluun.
23.4.2019 Teksti: Sari Hannikainen Kuvat: Niclas Mäkelä

”Olen ollut aina matalapalkkainen. Olin pitkään kirjastonhoitajana ja informaatikkona. Nykyisin kirjoitan työkseni ja saan kirjastovuosiltani pientä eläkettä. Ylimääräistä rahaa minulla on harvoin. Rahat ovat menneet pääasiassa opinto- ja asuntolainojen lyhennyksiin sekä pakollisiin menoihini.

Olemme olleet mieheni Jarin kanssa 30 vuotta yhdessä, joten kodin isot hankinnat, kuten ruokapöytä ja sohva, on jo tehty. Ostan harkiten, mutta jos jokin tärkeistä kodinkoneista hajoaa, en aikaile vaan hankin uuden.

Jos minulla on rahaa, ostan yleensä jotakin, joka ilahduttaa koko perhettä. En ole koskaan harrastanut shoppailua tai käynyt ystävättären kanssa shoppailemassa, se ei ole juttuni. En ole pyhimyskään. Kuuden viikon välein käyn kampaajalla leikkauttamassa hiukset ja kirjani julkaisun alla piristän itseäni geelikynsillä. Keväisin saatan saada hepulin ja ostaa muutaman vaatteen kertarysäyksellä. Ehkä aurinko sokaisee minut silloin.”

Lue myös: Kirjailija Jari Tervo tunnustaa rakkautensa rahalla: ”Voi ostaa itselleen, mitä haluaa, eikä kotiin jää pyörimään turhia tavaroita”

3 x näihin Kati panostaa

1. ”Hyvä ruoka on minulle arjen luksusta, enkä pihistä raaka-aineissa. Kalaa meillä syödään paljon.”

2. ”Ostin auton, jotta poikamme saa ajokokemusta. Kyydeistä on iloa ja hyötyä minullekin.”

3. ”Kirjoittamiseen panostan paljon. Ostan työvälineitä, aineistoa ja maksan työhuoneesta vuokraa.”

”Rahasta oli usein pulaa”

”Sain ensimmäisen uuden vaatteeni yhdeksänvuotiaana. Äiti vei minut tavarataloon ja sanoi, että valitse sellainen talvitakki kuin haluat. Olin häkeltynyt. Siihen asti vaatteeni olivat olleet äidin ompelemia ja muiden vanhoja.

Isä oli pienyrittäjä, agronomiäiti oli kotona meidän lasten kanssa. Rahasta oli usein pulaa, mikä aiheutti riitoja vanhempien välille. Minäkin aloin ommella. Nuorena bravuurini olivat samettihousut, nykyisin ompelen kodintekstiilejä.

Kolmi–nelikymppisenä olin aika huoleton rahankäyttäjä. Luottotilini oli miinuksella kymmenen vuoden ajan. Tuntui vapauttavalta, kun sain maksettua tilin nollille. Sen jälkeen olen välttänyt luottokortin käyttöä. Mutta kun poikamme Kalle meni autokouluun, ostin velaksi auton, jotta hänestä tulee hyvä ajaja. Minusta ja Jarista ei koskaan tullut.

Auton pitäminen on kallista, mutta 64-vuotiaana minulle on hemmottelua, kun poika kuskaa minua mökille ja kauppaan. Vedin 20 vuotta ruokatavaroita perässäni mummokärryllä. Olen kyytini ansainnut.”

Katin valinnat

Oma asunto vai vuokralla?

”Oma. Asumme omistusasunnossa Katajanokalla Helsingissä. Voisin harkita vuokra-asuntoa­kin, jäisi enemmän rahaa elämiseen.”

Kaukomatka vai kotimaa?

”Kotimaa. Matkustuskaipuuni tyydyttyy vähällä. Hyvä mielikuvitus ei maksa mitään.”

Kivijalka- vai verkkokauppa?

”Kivijalkakauppa.Tilasin verkosta liian isot kengät. Annoin ne joululahjaksi minua isompijalkaiselle sukulaiselle.”

Perusvoide vai luksusseerumi?

”Perusvoide. Se on atoopikolle hyvä. Mikä edes on luksusseerumi… Pitäisikö sellaistakin vielä kokeilla tässä elämässä?”

Uusi vai käytetty?

”Uusi. Ainakin sukissa ja ruoissa sekä kodin­koneissa, joihin saa uutena takuun. Kirjat saavat olla vanhoja.”

Annan Arvovalintoja-sarjassa tutut ihmiset kertovat, millaisia kuluttajia he ovat ja mikä on heidän suhteensa rahaan.

Suosittelemme