”Onko taivaassa legoja mullekkin sit ku mä kuolen?”

”Hei isä, mä haluan kirjottaa sulle kirjeen. Muistatko sä mun lapsuudesta mitään?
Muistatko esimerkiksi sen kun lapsena lupasit rakentaa mulle kauhutalon sen rivitalon etupihalle. Siellä ois kaikkea pelottavaa ja mä veisin mun kaverit sinne, ja kertoisin niille et se on mun isän tekemä.

Siitä lupauksesta meni aika kauan, taloa ei kuulunut mutta sä ostit tilalle teltan, mä olin siitäkin onnellinen. Me mentiin sinne telttaan yöks sen rivitalon takapihalle, tai meiän piti mennä, mun kaverin kanssa. Sä konttasit sinne myös, mun ja mun kaverin keskelle, humalassa. Ainut mistä pahoitin mieleni oli se kun se mun kaveri lähti kotiin sun takia, enkä voinut ymmärtää miks se ei halunnu sua sinne meiän kanssa. Sulle mä en ollut vihainen.

Sä teit mulle pienenä kaarnaveneen, se on mulla vieläkin tallessa. Sit sä veit mua hautausmaalle kävelylle ja Menkijärvelle kattomaan panssarivaunuja, se oli musta joka kerta yhtä jännittävää.

Mä muistan kun me istuttiin sen rivitalon olkkarissa, me tultiin saunasta ja mä tein legoilla siinä lattialla sun jalkojen juuressa. Kysyin sulta että ”Onko taivaassa legoja mullekkin sit ku mä kuolen?”. Sä itkit ja lupasit et kyllä siellä on.

Jouluaattona istuin sohvan takana ja olin tosi onnellinen kun sain sen pattereilla toimivan pelin lahjaksi, mä en tiedä missä sä olit mut kun tulit iltapäivällä kotiin, isoveli huuti sulle ja pakotti sut nukkumaan humalan pois, et mua ei vietäis taas sijaiskotiin. Olihan nyt joulu.

Me istuttiin usein saunassa yhdessä ja mä pidin päätä löylykiulussa, sä laskit sekunteja kauanko pidätin hengitystä, mun tulos parani joka kerta.

Pääsiäisenä ne sossun naiset tuli taas hakemaan mua, vaikka mun piti olla sun luona kaks yötä. Menin siivouskomeroon piiloon mut ne löyti mut ja vei pois, paskat akat.

Sen rivitalon päätyasunnossa asui sun ystävä, ja aina kun se ystävä jäi lukkojen taakse pihalle mut laitettiin kiipeämään niiden saunan ikkunasta sisälle ja avaamaan ovi, mä olin sankari, osasin sentään jotain tehdä oikein teidänkin mielestä. Siinä saunassa hais pahalta, koska me heitettiin ruskeasta lasipullosta kaljaa sinne kiukaalle sen sun ystävän tytön kanssa, ei kerrottu siitä kellekkään.

Kerran yks nainen pyysi mua niille yöksi kun sä et ollut kotona, mä menin mut lähdin yöllä takas kotiin koska olishan ollu sua kohtaan väärin et oisit joutunut mua ettimään kun tuut kotiin, paitsi ettet tullut, mut mä olin kumminkin varulta sua oottamassa.

Muistan sen pinkin napapaidan jossa oli hieno hevosen kuva ja hapsuja alareunassa, mua hävetti ku mun pullea maha näky sieltä alta kun nostettiin sua mun kaverin kaa puskasta ylös kun olit sammunut sinne. Sua mä en hävennyt, ikinä. Sähän olit mun sankari.

Sen kusenkeltasen kerrostalon pihastakin ne tuli mua hakemaan, antoivat sentään hakea sen ison sika-pehmolelun sisältä jonka sorkista tulvi vanut pihalle kun olin leikannut siltä kynnet. Sä nojasit sen talon seinään ja sanoit et pidät sitä pystyssä, ”mun isä on maailman vahvin”, mä ajattelin.

Mä ruuvasin liitutaulussa olevia kellonviisareita siihen asentoon kun ne olis kuulunut olla silloin kun sun piti mua tulla hakemaan. Mut sä et tullu. Mun perhepäivähoitaja kysy multa että ”prinssiäkö täällä odottelet?” mut ei, mä odotin sua, mun rakasta isää joka jätti mut hoitoon vaikka sen piti hakea. Kuulin kun aikuiset puhu jotain Neste Rallista, aattelin et tottakai isä meni sinne, olinpa minä typerä kun edes ajattelin että mä olisin tärkeämpi ku se ralli, en tietenkään ollut.

Kerran te lähditte sun kaverin kanssa jonnekkin, se sun kaveri kaato koskenkorvaa penkille ja mä hörppäsin sen pois. Käärin myös sillä punaisella koneella sätkän ja menin ulos polttamaan, vedin yhdet savut ja oksensin tuhkakuppiin, sit mä menin nukkumaan. Mä taisin olla silloin 4-vuotias. Onneksi olit opettanut miten sätkiä kääritään, siinäkin mä olin tosi hyvä.

Me juotettiin sitä koskenkorvaa mun veljien kanssa myös meidän kissalle ja naurettiin kun se käveli pitkin seiniä, anteeks isä että tuhlattiin sun viinat.

Mä toivon et muistat näitä asioita ees vähän, pienen palan siitä lapsuudesta mikä mulla oli. Vaikka eihän näistä kannata puhua, sulle vois tulla vaan paha mieli, koska eihän pienet tytöt saa polttaa tupakkaa.

Tyttäresi, Marika”