”Saako kymmenen- ja kolmentoistavuotiaan jättää muutamaksi tunniksi keskenään?”
Törmäsin viestiketjuun, joka oli otsikoitu otsikon kaltaisella kysymyksellä. Mielenkiinnolla menin lukemaan kommentteja.
Henkeäsalpaavaa!
Pahimmillaan siellä oltiin pistämässä lastensuojelua perään. Solvattiin suurilla sanoilla äitiä, jonka mielestä lapsia ei pitäisi edes syntyä niin vastuuttomille vanhemmille kuin sellaisille, jotka eivät ole vuorokauden jokainen sekunti lapsensa seurassa.
Lapsiaiheet ovat useinkin juuri niitä, jotka aiheuttavat suurinta vihaa keskusteluketjuissa. Harvoin moiseen raivoon törmää missään muualla. Ehkä keskustelupalstat ovat silti niitä turvallisimpia paikkoja, joissa päästää turhaumat pois sisältään. Sellaisia henkisiä raivohuoneita.
Mitä itse kysymykseen tulee, niin totta kai voi jättää. Sitä vartenhan on YouTubet ja muut sähköiset lastenvahdit keksitty. Ei siinä huomaa edes tuntien kuluneen ilman vanhemman läsnäoloa.
Tuolla kommentilla kyseisessä ketjussa olisi saanut ehkä tappotuomion.
Kommentit
Ja 80-luvulla oli sentään *täysin normaalia*, että eka-tokaluokkalainen tulee koulusta tyhjään kotiin, ja on yksin kunnes vanhemmat tulevat töistä. Mikä saattaa hyvin olla esim. neljä tuntia. Iltapäivähoitoa ei vielä ollut, ja sittenkin kun se alkoi, ei sitä suunnattu kuin juuri pienimmille, 1-2-luokkalaisille vain.
Minusta se ei edelleenkään ole heitteillejättöä.
Kommentit
Jännä, kun toisessa keskustelussa äiti on huolissaan lapsen 11 vuotiaasta lapsesta, joka on toistuvasti yöitä yksin kotona, valvoo 4 asti aamulla ja naapurit on joskus tulleet soittamaan yöllä ovikelloa, kun lapsi kertomansa mukaan on riehunut yöllä. Tässä keskustelussa ei monen äidin mielestä ole mitään väärää, että lapsi on öitä yksin kotona, koska onhan äidin käytävä töissä, kukaan ei edes tiedä onko se äiti töissä, kirjoittaja arveli näin, mutta ei tiennyt. Useampi aggressiivisesti kommentoi, että ei mitään lasua pidä soittaa, pitäisi täysin vieraalle ihmiselle mennä tarjoamaan apua ja kyselemään miksi lapsi on yksin 🙈. Lisäksi kirjoittaja teilattiin, kun on kehdannut tuoda huolensa Ilmi ja kysellä mitä kannattaisi tehdä. Että semmoista 🙄.
Korjaus: Siis lapsen 11 vuotiaasta ystävästä on huolissaan
Ja 80-luvulla oli sentään *täysin normaalia*, että eka-tokaluokkalainen tulee koulusta tyhjään kotiin, ja on yksin kunnes vanhemmat tulevat töistä. Mikä saattaa hyvin olla esim. neljä tuntia. Iltapäivähoitoa ei vielä ollut, ja sittenkin kun se alkoi, ei sitä suunnattu kuin juuri pienimmille, 1-2-luokkalaisille vain.
Minusta se ei edelleenkään ole heitteillejättöä.