Havaintoja parisuhteesta

Sanat jotka satuttivat

11.3.2020 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Jos sinut laitettaisiin heinäseipään taakse seisomaan, niin sinulta näkyisi vain korvat”.

Muistan lapsuudessani kuulemani lauseen ikuisesti. Se tuli isomummoni suusta kahvipöydässä, jonka ympärillä oli paljon ihmisiä. Lauseellaan hän teki laihuuteni ja vartalonmuotoni näkyväsi väkijoukon edessä. Vaikka en ujouttani saanut sanottua mitään takaisin, niin sisälläni paloi tuossa hetkessä hätäännys ja häpeä.

Koin olevani vääränlainen poika.

Nyt jo aikuiseksi kasvanut nuori mies kertoi minulle lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Hänen vanhemmillaan oli tapana ääneen arvostella televisiossa näkemien ihmisten ulkonäköä. Varsinkin ylipainoiset ihmiset saivat heidän nimittelyhampaita kolottomaan niin voimakkaasti, että se oli purettava ulos arvostelevina sanoina.

Läski. Elefantti. Porsas.

Neljätoistavuotiaana poika lakkasi syömästä lähes kokonaan, koska pelkäsi lihovansa ja täten tuottavansa pettymyksen vanhemmilleen. Hän ajatteli, että hänen on pakko pysyä hoikkana, jotta on oikeanlainen vanhempiensa silmissä. Lapsi kun haluaa vanhemmiltaan hyväksyntää, tulee se hyväksyntä sitten mistä tahansa. Pojan lakattua syömästä, vanhemmilla oli peiliin katsomisen paikka.

Taidat olla vähän läski.”

”Oletko vähän pyöristynyt.”

”Eivät hienot vaatteet läskeille sovi.

Tässä muutama esimerkki tuntemani naisen lapsuudesta ja nuoruudesta. Hänen äitinsä oli neuroottisen tarkka omasta painostaan ja ei säästellyt sanojaan arvostellessaan oman tyttärensä ulkonäköä. Tätä ei tapahtunut kerran, eikä kaksi, vaan säännöllisesti läpi tytön lapsuuden ja nuoruuden.

Kuusitoistavuotiaana tyttö alkoi oksentaa kaikki syömänsä ateriat ulos. Kolmen vuoden aikana kehittyi syömishäiriö, bulimia. Peilistä ei koskaan katsonut takaisin tarpeeksi riittävä nuori nainen. Miten hän voisikaan riittää maailmalle, jos hän ei riittänyt omalle äidillekään.

Vajaa kolme vuotta sitten sain kunnian juontaa televisiossa erästä parisuhdeohjelmaa. Ohjelman tultua ulos televisiosta, suurin osa palautteista koski ohjelmassa esiintyneiden ulkonäköä. Ohjelmassa esiintyneiden rohkeiden parien päälle syljettiin kommenteissa luokatonta materiaalia.

Itsekään en siltä säästynyt, milloin naamani näytti kuin lihavalta perseeltä, milloin olemukseni oli kuin kaksi vuotta putkeen juoneen alkoholistin. Suurinta pohdintaa aiheutti seksuaalinen suuntautumiseni. Mies, joka käyttää huiveja ja kävelee niinkin epämiehekkäästi ei voi olla hetero. Valehtelematta satoja ulkonäköön tai ulkoiseen olemukseen liittyviä ilkeitä kommentteja tuli jopa suoraan sivustolleni tai sivustoni sähköpostin kautta.

Muutama vuosi sitten käveltyäni kaupungilla lastenvaunujen kanssa, silloin noin yksivuotiaan tyttäreni kanssa, sain reissun jälkeen omalla nimellä kirjoitetun kommentin, jossa nainen halusi sanoa minulle nähneensä minut kaupungilla ja että lapseni näyttää yhtä rumalta kuin minäkin olen.

En tiedä, että mikä pakottava tarve hänellä oli sanoa tuo kaikki minulle.

Sanat viiltävät usein syvemmältä kuin terävä puukko. Puukon viilto arpeutuu ajan kanssa, mutta sieluun jäänyt viilto saattaa jäädä auki vuosikymmeniksi. Ei ole merkityksetöntä, että miten me toisille kommunikoimme. Varsinkaan silloin, kun kohteena on kehittyvässä vaiheessa oleva lapsi tai nuori. Minä vertaan lapselle tai nuorelle lausuttuja ulkonäköön liittyviä ”heittoja ja läppiä” väkivaltaiseen pahoinpitelyyn, koska muutamalla harkitsemattomalla lauseella voi saada lapsen tai nuoren minäkuvan vuosiksi rikottua.

Eikä ulkonäköön liittyvien kommenttien kuuleminen aikuisenakaan helppoa ole. Ihminen on herkkä, hauras ja haavoittuva kokonaisuus ja koskaan emme voi tietää, että mistä ihminen menee rikki. Toiset kestävät enemmän ja toiset vähemmän. Ei ole millään selityksellä selitettävissä, että puuttuu toisen ihmisen ulkonäköön arvostelevalla tavalla. Vaikka se kertookin solvaajasta itsestään, niin sanat saattavat saada aikaan tuhoa tai ainakin ansaitsematonta mielipahaa.

Solvaajan elämässä paha on päässyt jo käymään.

Meidän pitäisi olla aikuisia, joilla on harkintakyky tallella. Pitäisi olla, vaan kun ei ole. Ei tarvitse kuin käydä kääntymässä lähes minkä tahansa nettialustan kommenttipalstalla, niin usko aikuisuuteen murenee hetkessä. Niissä sielultaan rumat ihmiset valuttavat pahaa oloaan solvaamalla kaikkea mikä liikkuu.

Yhden asian jos saisin toivoa, niin jättäkää edes lapset ja nuoret rauhaan. Olette sitten vanhempia, valmentajia, pomoja tai missä ikinä roolissa lapsen ja nuoren elämässä olettekaan, niin olette syvästi väärässä, jos kuvittelette, että teillä on oikeus puuttua heidän ulkonäköönsä tai ulkoiseen olemukseensa.

Peiliin voitte katsoa ja huomata, että sen kaiken kuoren takana teillä on aivan liikaa käsittelemättömiä asioita ja tunteita. Sillä jos ei olisi, niin ihmiselle ei tulisi edes mieleen puuttua toisten ihmisten ulkonäköön.

Lue myös

Suosittelemme