”Suomi on todellakin maa, jossa joutuu perustelemaan juomattomuuttaan”

”Olen kasvanut alkoholistiperheessä ja päätin jo nuorena etten ikinä juo lasten läsnäollessa alkoholia. Muistan lapsuudesta sen turvattomuuden tunteen, kun vanhemmat olivat outoja eikä heihin saanut samalla tavalla kontaktia kuin normaalisti. Olin täysin yksin.

Jo muutaman saunaoluenkin jälkeen käytös muuttui ja minä sulkeuduin omaan huoneeseeni ja myös henkisesti. Vaikka kuinka haluaisin ettei lapsuus kulkisi enää mukana, niin se vaan kulkee ja olen sen hyväksynyt.

Kaikesta pahasta huolimatta on luonteeseen tullut myös hyviä ominaisuuksia ja vanhempiin on tästä huolimatta erittäin hyvät välit. He ovat raitistuneet vanhemmiten.

Tajusin vasta kariutuneen parisuhteen jälkeen, että läheisen liiallinen alkoholin käyttö stressasi aivan liikaa juurikin lapsuuden kokemusten vuoksi ja muutuin varautuneeksi jo puolison nautittua yhden alkoholiannoksen, koska yksi johti yleensä useampaan.

Onneksi on myös niitä kohtuukäyttäjiä, joiden myötä olen itsekin oppinut relaamaan. Kukin saa tehdä miten haluaa ja ymmärrän kyllä, että oma linjani ei ole kaikkien mieleen. Silti en halua ottaa lasten nähden. En kestäisi, jos he katsoisivat minua siten kuin minä omia vanhempiani lapsena.

Toivottavasti myös kohtuukäyttäjät ymmärtävät olla tuomitsematta minun valintaa, koska he eivät ole todennäköisesti kokeneet samaa kuin minä. Suomi on todellakin maa, jossa joutuu perustelemaan juomattomuuttaan.”