Havaintoja parisuhteesta

”Toivottavasti saan olla tässä elämäni loppuun saakka”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta
Olen nuori nainen. Mieheni on minua muutaman vuoden vanhempi.
Olemme tavanneet ensimmäisen kerran vuosia sitten, mutta meidän aika ei ollut silloin vielä.
Minun piti kasvaa ihmisenä ja saada perspektiiviä ihmissuhteisiini.
Viime kesän lopussa kuulimme taas toisistamme vuosien jälkeen ja muistan sen tunteen mikä syttyi, kun kuulin hänen äänensä vuosien jälkeen.
Ystäväni sanoivat minun rakastuneen, en vain saanut sanotuksi siinä hetkessä, että olen nämä kaikki vuodet rakastanut, mutta piilottanut sen tunteen myös itseltäni.
Elimme muutaman kuukauden ruusunpunaisten lasien läpi, omassa rakkaus kuplassa.
Sitten koitti arki, heti muistin miksi aikanaan katosin hänen elämästään. Halusin elää vain sitä ihanaa kuplaa, missä arki ja toisen typerät tavat eivät ole mukana.
Kerron tähän väliin, että vaikka vuosia sitten koin elämää mullistavan suuren tunteen, pelkäsin yhtä paljon ja siksi näin paremmaksi ratkaisuksi lähteä. Pakoon omia ja toisen tunteita.  Enemmän omia, enhän ollut koskaan kokenut toista ihmistä kohtaan mitään sellaista.
Tässä hetkessä päätin valita toisin. Muutimme saman katon alle.  On päiviä, kun toinen vituttaa niin, että naama irtoaa. Vastapainoksi koen olevani aidosti rakastettu sellaisena kun olen.
Tajusin vasta hiljattain sen. Olen ollut viime aikoina erityisen stressaantunut ja kompastellut paljon liikaan itsenäisyyteni. Ei minun tarvitsisi enää kantaa kaikkea yksin, mutta se on sisäänrakennettu juttu minussa, josta en koskaan pääse eroon, mutta ehkä opin tasapainoilemaan sen KANSSA, kun ikää tulee vielä lisää.
Saimme muutettua, olimme käyneet päivän aikana koko tunnekirjon läpi yhdessä, minkä voi pariskunta muuton aikana pahimmassa tapauksessa käydä.
Juuri kun olimme riisuneet ja rojahdimme sänkyyn, putosin sängyn läpi ja mieheni omalla puolellaan myös.
Katsoimme toisiamme hölmistyneenä. Ei auttanut kun alkaa purkaa sänkyä.
Nousimme ja aloimme kuorimaan sänkyä auki, jotta pääsemme sälepohjaan saakka. Alkoi jo naurattamaan, tässä molemmat alastomana purkaamassa sänkyä pikkulampun valossa. Saimme sängyn kasattua ja vihdoin nauratti kunnolla.
Seuraavaksi pääsin maailman parhaimman tyypin viereen nukkumaan yöni, ja toivottavasti saan nukkua siinä elämäni loppuun saakka.

Lue myös

X