Havaintoja parisuhteesta

”Työ ja liikunta on minun pakokeinoni tässä hellyydettömässä ja seksittömässä avioliitossani”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Tämä teksti ja tähän mennessä kirjoitetut kommentit menivät syvälle sieluuni ja minuun sattuu.

”Ihmisten pitäisi tyytyä vähempään, niin ei tarvitsisi erota”

”Olen keski-ikäinen mies. Olen ollut naimisissa reilut 20 vuotta saman naisen kanssa. Meillä on teini-ikäinen tytär, hyvä koti ja hyvät ammatit. Olemme terveitä ja kaikin puolin ihan turvallista ja hyvää elämää vietämme, emme edes riitele juurikaan. Voisin kait todeta, että seesteistä ja turvallista arkea; yhteisiä iloja matkustelusta, harrastuksista, ulkona syömisestä, pienistä asioista. Kaikki on siis hyvin – vai onko sittenkään?

Seksiä liitossamme ei ole ollut enää noin kolmeen vuoteen. Vaimoni ei ole koskaan ollutkaan seksuaalinen eikä muutenkaan erityisen hellyyden tarpeellinen; eikä myöskään osoita hellyyttä minuun kosketuksin tai hyväilyin. Minä olen ollut aina – ja erityisesti edellisessä suhteessani n 20 vuotta sitten – hellyyden ja seksin tarpeellinen. Olen itse halunnut antaa hellyyttä ja kosketusta ja nautin valtavasti saadessani naisen kosketusta, enkä tarkoita pelkästään seksiä vaan hyväilyjä, suukkoja, samalla sohvalla lähekkäin istumista.

Minä olen jotenkin pikkuhiljaa vuosien saatossa hyväksynyt ja alistunut. Pakenen asioita ja tilannettani työhön ja liikuntaan. En käytä päihteitä, enkä alkoholia – nautin kerran viikossa saunan päälle 2 pientä olutta, hyvän ruoan kanssa lasi hyvää viiniä. Humalassa olen ollut edellisen kerran muistaakseni n 5 vuotta sitten. Työ ja liikunta on minun pakokeinoni tässä hellyydettömässä ja seksittömässä avioliitossani.

En ole koskaan pettänyt vaimoani fyysisesti; ajatuksellisesti kylläkin satoja kertoja. Olen selaillut seksitreffi-ilmoituksia, olen ottanut sähköpostitse yhteyttä näihin naisiin, olen jopa sopinut tapaamisia muutaman kerran, mutta vetäytynyt niistä sitten pois esim. sairastumiseni tekosyynä. Jokin moraalinvartija tai uskalluksen puute on saanut minut aina vetäytymään maksullisesta seksistä. Tyydytän seksuaalisuuttani itse pari-kolme kertaa viikossa; sehän on ihan normaalia ja tekee hyvää, pitää miehen terveenä – näin ovat jopa lääkärit sanoneet.

Tämän aamuisen jakamasi tekstin ja siihen tulleet kommentit luettuani olen yhä vakuuttuneempi siitä, että avioliittomme saattaa olla päätteessään.

Minulla on yksi paha burnout kokemus noin viiden vuoden takaa. Olin siitä sairauslomalla pari kuukautta ja kävin muutaman kerran terapiassa – se auttoi. Burnoutin aiheutti ensisijaisesti liian vaativa työ – ja tietenkin itse itselleni asettamat liian kovat vaatimukset. Mutta arvaatkos? Olen vasta noin vuoden sisään ajatellut, että tämä läheisyyden ja tietynlaisen arvostamattomuuden puute avioliitossani on ollut merkittävä tekijä ja syy työuupumukseeni, koska siihen työhönihän minä olen paennut tätä tilannettani.

Erityisesti minua kirpaisee tuo, että kuinka huonon ja läheisyyden tarpeettoman naisen mallin vaimoni antaa tyttärellemme – se sattuu minuun melkein vielä enemmän, kuin se että minä en saa naisen kosketusta. Pala kurkussani ja kyyneleet valuvat tätä kirjoittaessani; minuun sattuu, syvälle tunteisiini ja sieluuni sattuu.

Itse olen pyrkinyt olemaan tyttärelleni hellän ja koskettavan miehen malli. Pyrin halaamaan häntä päivittäin, annan suukon otsalle, silitän hänen hiuksiaan. Jos meillä on riitoja, jos esimerkiksi ”teini äksyilee” – niin saatan kaapata hänet halaukseen, painimme hetken olohuoneen matolla – meillä on ollut jo tyttäreni lapsuudesta saakka oma ns ”köntyspaini”, jossa jalat ja kädet maassa ns. karhumaisessa asennossa muksimme toisiamme hellästi ja nauramme samalla – Ja tiedättekö ihmiset, se toimii vieläkin, vaikka tyttäreni on jo teini-ikäinen. Aika monet teiniäksyilyn solmut on saatu auki pienen fyysisen kontaktin kautta.

Minulla on vahva tunne, että tyttäreni kaipaa ja tarvitsee isältään ajoittain tätä kosketusta. (Selvyyden vuoksi korostan, että kosketuksiimme ja hellyyteemme ei liity mitään seksuaalista. Vaan normaalia hellyyttä ja lämpöä mitä nähdäkseni vanhemman ja lapsen välillä pitääkin olla). Vaimoni ei fyysistä lämpöä ja kosketusta kohdenna myöskään häneen.

Vaimoni on kyllä muuten huomaavainen ja kantaa isoa vastuuta kotimme siisteydestä ja järjestyksestä, ruoan laitosta, arjen pyörittämisestä, tyttäremme asioiden ja huolen pidosta – ja siitä häntä kiitän ja arvostan.

Mutta minä taidan voida pahoin?

Auttakaa minua rakkaat ihmiset.”

Lue myös

X