”Vaikka tämä on kuinka väärin tahansa, on tämä maailman eniten oikein”

”Tässä on rakkauskirje mun Hottikselle. (hän tunnistaa tuosta hellittelynimestä itsensä ja tiedän myös hänen seuraavan blogiasi) Eli jos tämän ikinä julkaiset, menee se varmasti perille.

Sinulle Hottis,

Muistan kuinka kysyit minulta suoraan, haluaisinko alkaa kanssasi seksisuhteeseen. Kieltäydyin ensin heti. Ajattelin etten halua sekoittaa viidentoista vuoden ystävyyttämme. Vaikka olimmekin joskus vuosien saatossa jo hieman leikitelleet tulella ja olleet melko avoimen kiinnostuneita toisistamme.

Et antanut periksi. Kysyit uudestaan. Uteliaisuuteni heräsi. Halusin kuulla lisää. Sinä kerroit. Kerroit kuinka kaipaat kosketusta, läheisyyttä, seksiä. Jotain mitä et kotona saanut. Aloin lämmetä.

Tapasimme. Lämpenin lisää. Tapasimme uudestaan. Varmistelin sinulta aina välillä, että ethän sinä vain ihastu minuun. Vakuutit ettei sitä pelkoa ole. Että tämä oli ihan silkkaa nautintoa. Niin minäkin luulin silloin. Tapasimme jälleen uudestaan. Ja aina vain uudestaan. Pian tapailimme säännöllisesti ja se tuntui hyvältä. Väärältä ja silti niin hyvältä samaan aikaan. Lämpenin lisää.

Tapasimme usein seksin merkeissä, mutta aina myös kävimme syviä keskusteluja itsestämme, toisistamme, elämästämme. Ja aina keskustelu soljui yhtä luontevasti. Keskustelut syvenivät ja tapaamiset lisääntyivät. Sitten yhtenä hetkenä suutelimme, intohimoisesti. Se muutti jotain sisälläni. Sain jonkin syvemmän yhteyden sinuun. Olin astunut ihan uudelle tasolle tunteideni kanssa. Kaipasin sinua aina kun en ollut luonasi.

Tuntui oudolta. Enhän minä ikinä kaipaa ketään. Olinko minä ihastumassa sinuun? Kielsin tunteen ja keskityin vain seksiin välillämme. Se oli upeaa, syvällistä ja tuntui aina yhtä hyvältä. Pian huomasin kaipaavani sinua aina vain enemmän ja enemmän. Olin ihastunut sinuun. Myönsin sen itselleni ja pian myös sinulle.

Kerroit tunteen olevan molemmin puoleista. Suhteemme syveni. Tapailimme. Harrastimme aina yhtä upeaa seksiä. Keskustelimme. Kaikesta. Puhuimme paljon. Nauroimme paljon. Huomasin kuinka helppo ja hyvä minun on olla kanssasi. Meillä oli yhteys. Yhteys joka oli jotain erilaista ja syvää. Tuntui maagiselta. Kuinka minä yli 40 vuotias mies voin vielä löytää jotakin tämmöistä. Jonkun sinun kaltaisen. Näin intohimoista. Näin palavaa. Näin syvää ja tunteellista.

Aika ajoin epäilin itseäni. Epäilin sinua. Epäilin koko meidän suhdetta. Pelkäsin ettei tämä tule kestämään. Siltikin tunteet vain voimistuivat ja syvenivät. Avasin itseni sinulle kokonaan. Sydämeni ja sieluni olivat siinä, sinun edessäsi. Auki revittyinä. Valmiina antamaan kaiken sinulle. Tiesin että voi sattua, mutta en enää välittänyt. Tämä oli jotain, minkä halusin katsoa loppuun. Sinä olit jotain, minkä kokeminen oli jo muuttanut minua sisältä. Pysyvästi. En katunut. En enää tuntenut syyllisyyttä. Tunsin vain suurta rauhaa lähelläsi ja erittäin suurta levottomuutta ollessamme erillämme.

Tiesin, että sinä olet minulle SE. Pian huomasin olevani rakastunut. Palavasti. Kerroin senkin sinulle. Sanoit jakavasi tunteen kanssani.

Nyt tämän kaiken alkamisesta on yli 7 kuukautta aikaa ja kaikki on edelleen yhtä ihanaa. Tai itseasiassa vieläkin ihanampaa. Ajattelen sinulla aamulla ensimmäisenä, ajattelen sinua päivällä kesken askareiden, ajattelen sinua illalla viimeisenä ennen kuin nukahdan. Toivon että jonain päivänä voimme olla avoimesti yhdessä. Olet minulle lopun elämää SE. Kävi miten kävi.

Ja vaikka tämä on kuinka väärin tahansa, on tämä maailman eniten oikein, ikinä. Olen kiitollinen, että tämä kaikki tapahtui. Kiitos sinulle kun olet.

Rakastan sua mun oma Hottis.”

Terveisin,

Murusi