Näitä hautakiviä rakkaille toivotaan nyt – kuvat ja värit yleistyvät
Ristisymbolit ovat vaihtuneet kuviin, jotka kertovat eletystä elämästä. Hautakiveä voi koristaa esimerkiksi rakkaaseen harrastukseen liittyvä kuva.
Hautakivissä saa nykyään näkyä eletyn elämän juhla.
Ristisymbolit ovat vaihtuneet kuviin, jotka kertovat eletystä elämästä. Hautakiveä voi koristaa esimerkiksi rakkaaseen harrastukseen liittyvä kuva.
Hautakivet ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet persoonallisemmiksi. Ennen kivissä nähtiin pääasiassa ristejä ja lintuja, mutta nyt kiviä koristavat yhä useammin vainajan elämään ja persoonaan liittyvät symbolit.
− Omaiset saattavat haluta kiveen kuvan jostakin vainajalle rakkaasta asiasta, kun taas 1900-luvun loppuun asti trendinä oli yhdenmukaisuus. Vuosituhannen vaihteen jälkeen hautakivien mallisto on laajentunut selvästi, kertoo toimitusjohtaja Marita Mielonen hautakiviä valmistavasta Kivilähde – Kaavin Kivi Oy:stä.
Mielosen mukaan ristejä toivotaan selvästi aiempaa vähemmän. Vanhemman ikäluokan vainajien kivet koristellaan vielä hyvin usein ristisymbolein, mutta nuoremmalla ikäpolvella ristin käyttö on vähäisempää. Sen sijaan vainajan elämästä voi kertoa esimerkiksi rantamaisema. Eläinrakkaan hautakiveä voi koristaa lemmikki.
Erityisesti nuorena kuolleiden hautakiviin halutaan myös kuvia näille rakkaista harrastuksista.
− Kuva voi liittyä esimerkiksi golfiin. Tällaiset esittävät kuvat ovat Suomessa yleensä kiveen hakattuja. Värillisten fotokeraamisten kuvien käyttö on vähäisempää. Myös vainajan kasvokuva halutaan kiveen harvemmin; yleensä omakuva yhdistetään harrastukseen, Mielonen sanoo.
Varsinaista kuvittamista tavallisempi tapa yksilöllistää hautakiveä on valita siihen vainajan persoonaa parhaiten kuvastavat kirjasimet.
Hautakivet ovat pienentyneet
Hautakivien monimuotoisuus liittyy Mielosen mukaan hautauskulttuurin muuttumiseen. Hautausvaihtoehtoja on tullut lisää, ja tuhkauksen yleistymisen myötä hautapaikat ovat muuttuneet. Hautausmailta löytyy perinteisten arkkuhautojen ohella uurnalehtoja, joissa on useita eri hautausvaihtoehtoja, kuten uurnahautoja, muistolehtoja, metsähautausalueita ja sirottelualueita tuhkalle.
Toisinaan vainajalla ei ole lainkaan konkreettista hautapaikkaa eikä omaa muistomerkkiä.
Monet haluavat kuitenkin hautapaikan, johon rakkaalleen voi laittaa hautakiven eli pysyvän muiston. Myös hautakivet ovat pienentyneet tuhkauksen yleistymisen myötä, vaikka valtaosa uurnista lasketaankin arkkuhautaan, Mielonen kertoo.
Sukuhaudoilla kivet voivat olla yli kaksimetrisiä, kun taas uurna-alueilla hautakiven on mahduttava kunkin seurakunnan määrittelemiin mittoihin. Joillakin alueilla kivi ei saa olla yli 30 senttiä leveämpi.
− Kiven kokoon vaikuttaa usein myös vainajan perheen ja suvun koko. Nykyisin on aiempaa enemmän sinkkuihmisiä. Tällöin kivikin on pienempi kuin suurella sukuhaudalla, Mielonen toteaa.
Mustan rinnalle lisää väriä
Kuvioinnin ja koon lisäksi myös hautakivien värissä on tapahtunut muutos 2000-luvulla. Aiemmin kivet olivat pääasiassa mustia, sillä mustalla oli vahva asema suomalaisessa hautakiviperinteessä. Tällä vuosituhannella värillisten kivien käyttö on kuitenkin yleistynyt.
− Meillä mustan kiven osuus on noin 40 prosenttia kaikista kivistä. Loput ovat värillisiä, ja niistä suosituimmat ovat hopeanhohtoinen, juovikas kivi sekä tummahko, lilan ja kullanruskean sävyinen kuviollinen kivi, kertoo Mielonen.
Kuten kuvioinnilla, myös hautakiven värillä halutaan korostaa vainajan persoonaa. Mielosen mukaan omaiset saattavat esimerkiksi todeta, että luonteeltaan iloiselle ja räväkälle äidille ei haluta mustaa kiveä. Kiven väri ja materiaali riippuvat myös siitä, mitä kiveä kullakin veistämöllä on valikoimissaan.
−Paikkakuntakohtaisia eroja voi olla siinä, mitä kivilajeja hautausmaalla on. Mutta kyllä nykyisin hautakivissä on selvästi aiempaa enemmän väriä ja monimuotoisuutta. Sen huomaa, jos menee uusille hautausmaa-alueille – ero vanhoihin alueisiin on selvä, sanoo Mielonen.
Mielonen uskoo, että hautakivien personointi jatkuu ja lisääntyy tulevaisuudessa. Paluuta yhdenmukaisiin ristillä koristettuihin kiviin ei ole näköpiirissä. Muutokseen vaikuttavat osaltaan myös nuoremmat sukupolvet, jotka tuovat uusia tuulia hautakivikulttuuriin.
− Heillä on luonnollisesti erilainen näkemys asioista. Voi myös olla, että jotkin aiemmat tavat palaavat. Ennen vanhaan hautakivessä oli vainajan ammatti, ja tällainen saattaa lisääntyä taas tulevaisuudessa, Mielonen tuumaa.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous