Johanna luuli olevansa mukava, mutta olikin miellyttäjä – rajojen vetäminen alkoi tokaisusta kirpputorilla
Mistä liiallinen miellyttäminen johtuu ja millä keinoilla muututaan rehelliseksi? Omakohtaisen toipumiskirjan kirjoittanut Johanna Pohjola kertoo.
Miellyttäjä pyrkii ihmissuhteissaan siihen, ettei niissä synny konfliktia. © iStock ja Johanna Pohjola
Mistä liiallinen miellyttäminen johtuu ja millä keinoilla muututaan rehelliseksi? Omakohtaisen toipumiskirjan kirjoittanut Johanna Pohjola kertoo.
Miten on mahdollista, ettei miellyttämisestä löydy suomalaisia tietokirjoja?
Johanna Pohjola hämmentyi, ja rupesi sitten itse kirjoittamaan aiheesta kirjaa. Vapaaksi miellyttämisestä – Toipumiskirja hyväksynnän hakijoille (Gummerus) syntyi osana hänen omaa toipumismatkaansa.
Pohjola luuli pitkään, että miellyttäminen on osa hänen luonnettaan, ystävällistä ja huomaavaista. Mutta hän ei nähnyt sen epärehellistä ja manipuloivaa puolta.
”Pikkuhiljaa olen ymmärtänyt, että miellyttäminen on eri asia kuin ystävällisyys”, hän kertoo.
Pohjola on käynyt psykoterapian ja ohjannut parin vuoden ajan työpajoja ja vertaisryhmiä miellyttämisestä toipuville.
Hän havahtui omaan miellyttämiseensä, kun se aiheutti ongelmia ihmissuhteissa.
”Olen välttänyt hankalien tunteiden aiheuttamista toisille. Olen jättänyt sanomatta, jos olen ollut jostain loukkaantunut tai eri mieltä. Enää en toimi näin. Kun haluaa aitoja ihmissuhteita, ei ole varaa jättää sanomatta asioita, jotka vaivaavat.”
Kuunteleminen oli hyväksynnän hakemista
Pohjolan kohdalla miellyttäminen on ajanut karille romanttisia suhteita. Etääntymiseen parisuhteissa on johtanut tyytymättömyys, joka on ollut seurausta tarpeensa ja tunteidensa salaamisesta.
Ystävyyssuhteissa miellyttäminen on näkynyt esimerkiksi ylikorostuneena kuuntelemisena.
”Toinen saattoi puhua ja puhua, ja hain hyväksyntää niin, että kuuntelin ja jäin itse näkymättömäksi.”
Palvelumiellyttäjää hän ei kuitenkaan itsessään tunnista. Sekin on yksi tyypillinen miellyttämisen laji. Siinä tehdään asioita ja palveluksia toisten hyväksi ja näin ansaitaan hyväksyntää.
Miellyttäminen suojasi perheongelman synnyttämältä häpeän tunteelta
Johanna Pohjola on ymmärtänyt, että hänen isänsä alkoholismi ja sen tuoma turvattomuus vaikuttivat miellyttäjäksi ajautumisessa. Lapsena kotona ei ollut yleensä pelottavaa, mutta kavereille piti teeskennellä, ettei perheessä ollut ongelmia.
”Koska häpesin alkoholismia, aloin valehdella, tai en kertonut kaikkea. Miellyttäminen suojasi häpeän tunteelta ja torjutuksi tulemiselta.”
Myös koulukiusaaminen yläasteella kiihdytti toisten miellyttämistä. Johanna halusi, ettei kukaan hylkäisi häntä.
Turvattomuus perheissä on yksi merkittävimmistä laukaisijoista miellyttämiseen. Taustalla voi olla kehityksellisiä traumoja.
”Ne voivat olla niin varhaisiakin, ettei niitä muista, mutta jotenkin vanhempien hyväksyntä on kuitenkin ollut ehdollista. Lapsuudessa on jollain tavalla välittynyt viesti, ettei kelpaa sellaisena kuin on.”
Pohjolan mukaan nykyään traumatyössä pidetään miellyttämistä ihmisen selviytymiskeinoina ihan samoin kuin taistele tai pakene -reaktioita. Kun kyse on hermoston neurobiologisista reaktioista, se ei ole tahdonalaista.
”Silloin ei valitse miellyttää, vaan se on luontainen keino pysyä turvassa. Kun jotakin toistaa riittävän monta kertaa, se juurtuu osaksi hermostoa.”
Miellyttäjän sisäinen turva pitää rakentaa uudelleen
Miellyttämistä voi verrata muihin riippuvuuksin, kuten päihderiippuvuuteen. Vaatii aikaa katkaista hyväksynnän tunteen dopamiinikoukku.
”Tärkeää on rakentaa perustus uudelleen eli sisäinen turva. Siihen on erilaisia keinoja esimerkiksi itsetuntemuksen lisääminen: mitä minä haluan, mitä toiveita ja tarpeita minulla on.”
Myös vaikeiden tunteiden tunteminen on ratkaisevaa, koska miellyttäjä pyrkii manipuloimaan toisten tunteita, jotta kukaan ei pettyisi, loukkaantuisi, tuntisi kateutta ja niin edelleen. Nämä toisten kielteiset tunteet saavat miellyttäjälle itselleen epämukavan olon.
Lue myös Kotiliesi.fi: Miksi monelle on vaikea sanoa ei? Psykologi kertoo, miksi taito kannattaa opetella
”Epämukavuuden sietäminen on ykköskeino, kun alkaa toimia tosin. Seurauksista huolimatta esimerkiksi sanoo, että en nyt pääse tulemaan tai en tahdo mennä jonnekin paikkaan.”
Kun alkaa sietää torjutuksi tulemisen tunnetta, ei ole väliä sillä, ettei joku haluakaan viettää aikaa yhdessä.
”Ihmisiä ei tarvitse pitää väkisin omassa elämässä”, Pohjola toteaa.
Monien kohdalla hermostoon tarvitsee myös lisätä turvaa. Hänelläkin miellyttäminen on ollut hermostollista ja näkynyt kehossa pään nyökkäilynä pakonomaisesti tai hymyilynä tarpeettoman paljon. Kehoa voi vapauttaa esimerkiksi meditaatiolla ja tahtia hidastamalla, Pohjola vinkkaa. On helpompi tehdä viisaita valintoja ihmissuhteissa, kun ei säntää tilanteisiin ja päädy harkitsemattomasti miellyttämään.
Harjoittele sanomaan ”ei”
Miellyttämisestä pois pyristelemisessä yksi keino on myös vain harjoitella tekemään toisin. Niin Johanna Pohjolakin on tehnyt, ottanut pieniä askelia arkisissa tilanteissa. Sanonut vaikkapa keskustelussa toisen kanssa olevansa eri mieltä.
”Minulle oli tyypillistä teeskennellä, että olen samaa mieltä. Miellyttäjälle konflikti on pelottava ajatus”, hän selittää.
Monesti ihmiset ovat suhtautuneet rehelliseen mielipiteeseen hyvin, mutta toisiaan läheisten reaktiot ovat saattaneet olla voimakkaita, kun tuttu ihminen paljastaakin todelliset ajatuksensa eikä olekaan enää helppo ja harmiton persoona. Pohjolan kirjaansa haastattelemista miellyttäjistä useita oli myös syytetty itsekkääksi.
Kuitenkaan se, että ilmaisee kantansa tai tarpeensa, ei tarkoita itsekkyyttä.
”Moni miellyttäjä pelkää olla tyly. Eikä toipuminen miellyttämisestä tarkoitakaan muuttumista tylyksi, vaan että on jämäkän ystävällinen. Ystävällisyyden ei tarvitse hävitä mihinkään.”
Harjoitusvaiheessa ylilyönnit voi kuitenkin sallia itselleen, sillä ajan myötä tilanne tasoittuu. Pohjola itse muistaa, miten toipumisen alkupuolella kirpputorilla myyjä kysyi häneltä, kiinnostaisiko tietty paita häntä. Diplomaattisen vastauksen sijaan hän sanoi vahvan ”ei”.
”Itsekin pelästyin, ja myyjä loukkaantui”, Pohjola muistelee.
Tinder-treffit miellyttäjän testin paikka
Uusien ihmisten tapaaminen eli vaikka Tinder-treffit ovat myös miellyttäjälle oiva mahdollisuus harjoitella pois vahingollisesta tavastaan miellyttää. Samalla treffailu on haaste, sillä romanttisissa suhteissa nimenomaan on todella altis torjunnalle, Pohjola sanoo.
”Ne ovat haavoittuvampia tilanteita kuin vaikka työtapaamiset. Mutta samalla ne ovat hedelmällisiä tilanteita harjoitella.”
Kirjaansa laatiessaan Pohjola kertookin käyneensä treffeillä, joilla aina yritti olla mahdollisimman oma itsensä. Usein sen tarkoitti, että joutui torjumaan toisen ihmisen, koska hän ei kiinnostanutkaan romanttisessa mielessä.
”Opettelin sanomaan suoraan mutta ystävällisesti, että oli mukava tavata ja olet hyvä tyyppi, mutta en ole kiinnostunut. Se oli vaikeaa alkuun.”
Ja jos treffikumppani esimerkiksi puhui hyvin paljon, Pohjola uskaltautui toivomaan välillä suunvuoroa ja että häneltäkin kysyttäisiin jotain. Yleensä tämä johti avoimuuteen myös toisen puolelta ja lähensi välejä. Eräänkin kerran treffiseura pahoitteli olevansa koko ajan äänessä ja paljasti sen johtuvan jännityksestä.
Myös se, että treffeillä puhuu siitä, mikä itseä aidosti kiinnostaa, näkee helpommin, onko kumppanin kanssa mitään yhteistä.
”Jos väkisin miellyttääkseni toista puhun siitä, mikä minua ei kiinnosta, olen pulassa. Silloin joudun myöhemmin torjumaan vielä pahemmin kyseisen ihmisen. Kun on oma itsensä ja paljastaa todellisen minänsä, voi saada hyväksynnän – ja se on aidompi hyväksyntä kuin miellyttäjän saama.”
Rehellisyys onkin ollut Pohjolalle tärkein täsmälääke muutoksessa.
Rehellisyys ja miellyttäminen eivät mahdu samaan pakettiin. Silti ei tarvitse olla töykeä ja sanoa kaikkea, mitä mieleen tulee. Tärkeää on, ettei jätä mitään oleellista sanomatta.
Johanna Pohjolan teos Vapaaksi miellyttämisestä – Toipumiskirja hyväksynnän hakijoille (Gummerus) ilmestyy 31.7. painettuna, e- ja äänikirjana.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous