Hyvinvointi

Juoruilu – Missä menee hyvän ja pahan juorun raja?

Teksti: Anna.fi

Kaikki juoruilevat, miehet ja naiset. Juoruilu vahvistaa ystävyyttä ja luo yhteishenkeä työpaikalle. Mutta missä menee hyvän ja pahan juorun raja?

Juoruilu

Onko uusia juoruja?

Moni tunnustaa aloittaneensa tapaamisen ystävän kanssa näillä sanoilla. Nekin, jotka eivät tunnusta, juoruilevat. Myös sinä. Ja voit olla varma, että yksityisasioitasi puidaan silloin, kun et ole paikalla.

Herkullisimpia aiheita ovat ihmissuhdekiemurat: rakastumiset, salasuhteet, syrjähypyt, erot.

Amerikkalaistutkimuksen mukaan viidennes keskusteluun käyttämästämme ajasta kuluu juoruiluun. Tämä koskee myös miehiä. Vaikka juoruakka-nimitykselle ei löydy miehistä vastinetta, miehet puivat toistensa asioita kohteen selän takana yhtä innokkaasti kuin naiset.

Kukaan ei periaatteessa haluaisi syyllistyä juoruiluun. Joskus kiusaus vain käy ylivoimaiseksi. Joku sattuu kahvipöydässä muistamaan mehukkaan tarinan jonkun lähipiiriin kuuluvan edesottamuksista. Toinen jakaa omat tietonsa. Sitten keskustellaan ja ennakoidaan seurauksia.

Eikä siinä ole mitään pahaa.

– Juoruilu on kuin sosiaalinen liima, joka pitää yhteisöä koossa, psykologian tohtori Ari Kaukiainen toteaa.

Luotan – siis juoruan

Meillä on tiivis viiden naisen ystäväpiiri. Tapaamme yhdessä ja erikseen. Silloin tällöin kahden ystävän välille syntyy kärhämä, jota osapuolet puivat puhelimet kuumina piirin muiden jäsenten kanssa. Aina on sopu lopulta syntynyt. Nainen, 38

– Juoruilu ystäväpiirissä on vähän samanlaista toimintaa kuin apinoiden sukiminen. Siinä kartoitetaan tuttavien tilannetta: missä mennään? Kiistatilanteissa ystävät toimivat iskunvaimentimina. Riitapukarit voivat tuulettaa tunteitaan luotetussa seurassa ennen kuin alkavat hieroa sovintoa kiistakumppanin kanssa, sanoo psykologi Hanne-Leona Luomajoki.

Juorut välittävät arvokasta tietoa tuttavapiiriin kuuluvien yksityiselämän käänteistä. Ne auttavat välttämään kiusallisia keskustelunaiheita ja yhteentörmäyksiä. Jos tietää, että tuttava on käymässä läpi riitaisaa avioeroa, ei kadulla kohdatessa erehdy kysymään hänen puolisonsa kuulumisia.

Juoruaminen edellyttää molemminpuolista luottamusta. Kukaan ei halua leimautua juorukelloksi. Siksi toisilleen ventovieraat harvoin päätyvät jakamaan yksityisluontoista tietoa kolmannesta osapuolesta.

Ystävyyssuhteissa juoruilla voidaan jopa kilpailla. Sosiologi Ilpo Koskinen kirjoittaa kirjassaan Väritetty totuus – juorut arkielämässä, että juoruileminen on ”hävyttömän hienotunteisuuden muoto”. Paljastamalla yhteisen tuttavan salaisuuksia minulle ystävä osoittaa, että olen hänelle läheisempi kuin tuo toinen. Kertomatta jättäminen puolestaan saatetaan tulkita epäluottamukseksi.

Juoruamisella on aina riskinsä. Kuulija saattaa ajatella: ”Jos tuo on valmis levittämään tietoja yhdestä ystävästään, hän tekee luultavasti minun selkäni takana samoin.”

Hys, älä kerro eteenpäin

Kyse on vaihtokaupasta: kuullakseen juoruja on kerrottava niitä itse. Kaupankäynti edellyttää pelisilmää ja sosiaalista älyä. Pitää tuntea seurueen keskinäiset suhteet ja laatia nopea tilanneanalyysi ennen kuin lyö juorun pöytään. Taitava juoruilija saa pienellä panoksella ison potin: paljastaa itse mahdollisimman vähän, mutta heruttaa tietoja muilta. Näin hän säästyy juorukellon maineelta.

Tökerö juoruilija saattaa puolestaan menettää kasvonsa.

”Joidenkin ihmisten suusta kuultuna juorussa on aina hapan, pippurinen tai suorastaan tulinen sävy. Juoru on tällöin loukkaava, ikävä ilmiö, jota kavahdamme. Jotkut taas saavat juorut vaikuttamaan harmittomilta, huumorin kyllästämiltä tarinoilta”, Ilpo Koskinen toteaa kirjassaan.

Koska juoruilija tietää toimivansa moraalisesti arveluttavasti, hänen täytyy varjella mainettaan.

Tavallisimmilla avausrepliikeillä ”tämä on sitten pelkkää kuulopuhetta” ja ”älä puhu tästä kenellekään” kertoja pyrkii karistamaan vastuun tarinan todenperäisyydestä ja huhun levittämisestä. Paisuttelemalla tarinaa hän korostaa kohteen skandaalinkäryistä käytöstä, jolloin oma rikos alkaa vaikuttaa vähäiseltä. Loppulauseella ”mutta on hän silti ihan mukava ihminen” juoruilijat antavat toisilleen synninpäästön. Eiväthän he pahaa tarkoita.

– Ikäväksi juoru muuttuu silloin, kun siihen liittyy piilotettua aggressiota, jolla pyritään tietoisesti vahingoittamaan kohteen asemaa ja sosiaalisia suhteita, Ari Kaukiainen sanoo.

Kun juoru haavoittaa

Yksikkööni tuli töihin nuori nainen, joka ei oikein sopeutunut tiiviiseen joukkoomme. Hän ei lähtenyt yhdessä syömään eikä osallistunut kahvipöytäkeskusteluihin. Pian huomasimme, että naisella oli vispilänkauppaa toisella osastolla työskentelevän miehen kanssa, joka tietojemme mukaan oli naimisissa ja pienten lasten isä. Seurasimme romanssin kehittymistä säälinsekaisella paheksunnalla emmekä edes yrittäneet saada naista porukkaamme. Eristäminen saattoi vaikuttaa siihen, että hän vaihtoi työpaikkaa. Myöhemmin saimme kuulla parin kihlautuneen. Kävi ilmi, että mies oli kaiken aikaa ollut vapaa ja perheetön. Kyllä hävetti.Nainen, 47

Työpaikalla juoruilun kohteeksi joutuvat usein pomot ja esimiesasemaa havittelevat. Johtajalla on yleensä suuri vaikutusvalta työyhteisöön. Siksi alaisilla on hyvä syy ottaa selvää pomon mieltymyksistä, henkilökohtaisista suhteista ja siitä, keihin hänellä on vaikutusvaltaa.

– Jos pomo tietää heikkoutensa ja on sinut niiden kanssa, juoruille jää vähemmän aihetta. Sen sijaan pomo, joka ei tiedä, millainen maine hänellä on alaisten keskuudessa ja joka suhtautuu kritiikkiin ylimielisesti, suorastaan lietsoo käytäväpuheiden syntymistä, Hanne-Leona Luomajoki sanoo.

Keskinäinen solidaarisuus on usein työntekijöiden ainoa valtti työnantajaa vastaan. Ryhmähengellä voi kuitenkin olla myös haittapuolia. Työkaveria, joka ei sopeudu tai halua kuulua ryhmään, saatetaan pitää uhkana. Juoruilu on tehokas tapa nitistää sooloilija. Käytäväpuheissa annetaan ymmärtää, että hän ei ole tehtäviensä tasalla, tai levitetään ikäviä huhuja yksityiselämästä. Usein kohde itse ei ole tästä tietoinen ja hämmentyy, kun puheensorina katkeaa hänen astuessaan kahvihuoneeseen.

– Moni ei periaatteessa hyväksy juoruilua. Mutta tämän tietyn työkaverin kohdalla he ovat valmiita tekemään poikkeuksen. Ajatellaan, että hän jotenkin ansaitsee tulla kohdelluksi kaltoin. Pahimmillaan syrjiminen yltyy työpaikkakiusaamiseksi, Ari Kaukiainen toteaa.

Juorun kierrettä on vaikea oikaista. Jos nousee puolustamaan sorrettua, saattaa joutua eristetyksi. Soraääni vaiennetaan, koska se aiheuttaa syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa muissa.

Miten pitää toimia, jos huomaa joutuneensa perättömien huhujen kohteeksi? Yksiselitteistä toimintaohjetta ei ole.

Jos antaa asian olla, se voidaan tulkita niin, että huhut pitävät paikkansa. Jos nostaa ison haloon, ajatellaan, että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

– Ehkä viisainta on yrittää selvittää asia jonkun huhunlevittäjän kanssa: olen kuullut, että minusta juorutaan, ja olen pahoittanut siitä mieleni. Jos tämä ei auta, kannattaa kääntyä esimiehen tai työsuojeluvaltuutetun puoleen, Ari Kaukiainen sanoo.

Kehity mestariksi

Juoruilu on taitolaji. Se opitaan samalla tavalla kuin vaikkapa uiminen. Osa kehittyy mestareiksi, toiset jäävät räpiköintiasteelle.

Ilpo Koskisen mukaan sana ”juoru” onkin nimike epäonnistuneelle tarinalle, joka on kerrottu väärässä tilanteessa, väärään aikaan ja väärin korostuksin.

Vain harvat ovat juoruilta turvassa tai täysin piittaamattomia sen vaikutuksille. Ennen kuin mehukkaan tarinan kertoo eteenpäin, kannattaa miettiä, voiko se levitessään aiheuttaa ihmissuhteen rikkoutumisen tai pysyvän tahran jonkun maineeseen.

Jos tarinan levittäminen herättää syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa, on ehkä viisainta jättää se kertomatta.

Lähde: Sanna Suokko-Kivistö: Juoruilun merkitys ystävien välisessä vuorovaikutuksessa, pro gradu -tutkielma

Teksti: Miia Siistonen
Kuva: Colourbox

Anna 45/2013

Lue myös:

Testaa, millainen juoruilija olet
Oletko nuuskija? Lue, milloin uteliaisuus menee liian pitkälle!

Kateellisuus, viha ja märehtiminen – Karkota onnellisuusvarkaat

X