Täydellinen vegaanius

Vegaanit eivät ole välttämättä aivan täydellisiä. Monet väittävät, että kunnon vegaaneja ei ole olemassakaan, koska he kuitenkin jollain tavalla käyttävät tietämättään, vahingossa tai kun eivät jaksa etsiä vaihtoehtoista tuotetta, joka sopisi heidän ajatusmaailmaansa. Mutta tuskin me sekasyöjätkään aivan täydellisiä olemme!

Vegaanin elämäntapaan kuuluu siis välttää kaikkia tuotteita, joissa on eläinperäisiä ainesosia tai joiden valmistuksessa on loukattu eläinten oikeuksia elämään, hyvinvointiin ja vapauteen. Täydellinen vegaanius on käytännössä kuitenkin vain ihanne ja pyrkimysten kohde, johon omalla elämäntavallaan pyritään, mutta tuskin koskaan täydellisesti saavutetaan.

Vegaaniruokavalioon ei kuulu lainkaan eläinkunnan tuotteita, joten muutos sekaruokavalioon verrattuna on suuri. Huomattavimpia muutoksia on vähentynyt rasvan saanti; kasvikunnassa rasvaa on lähinnä pähkinöissä, manteleissa, avokadossa ja öljyissä. Samalla rasvan laatu muuttuu ja tyydyttämättömien rasvahappojen osuus lisääntyy merkittävästi. Liikuntaa harrastavien ihmisten terveydelle nämä muutokset ovat yleensä eduksi.

Rasvan määrän romahtaminen laskee myös energian saantia, joka helposti jää riittämättömäksi liikunnan harrastajalle ja erityisesti urheilijalle. Negatiivinen energiatasapaino lisää elimistön kuormittumista ja saattaa aiheuttaa hormonimuutoksia, lihasmassan menetystä ja luuston haurastumista eli osteoporoosia. Kasvisruokaa syövillä, kovaa harjoittelevilla naisurheilijoilla on havaittu tavallista useammin muutoksia estrogeenitasapainossa.

B12- vitamiinia kasvikunnan tuotteissa ei varsinaisesti ole lainkaan. Vegaani voi kuitenkin tyydyttää sen saannin syömällä runsaasti hapankaalia sekä hapattamalla säilöttyjä kurkkuja ja sieniä, joissa vitamiinia on bakteerikäymisen tuloksena.

Myöskin riittävä riboflaviinin, D-vitamiinin, kalsiumin, raudan ja sinkin saanti on osattava tyydyttää tarpeelliseksi. Vitaminoiduissa margariineissa ja kalanmaksaöljystä saadaan D-vitamiinia. Manteleilla sekä auringonkukan- ja seesaminsiemenillä voidaan lisätä kalsiumin, raudan, sinkin ja riboflaviinin saantia. Sinkkiä ja rautaa on saatavilla myös palkokasveissa, täysjyväviljassa ja tummassa riisissä. Kivennäisaineiden hyväksikäyttö paranee, kun samalla nautitaan runsaasti C-vitamiinipitoisia hedelmiä, marjoja ja kasviksia. Vegaaniruokavaliota toteuttavilla on erityisesti raudan, kalsiumin ja c- ja d-vitamiinin puute. Jos viljatuotteet jäävät vähemmälle, niin nopeasti elimistöön tulee myös sinkin ja seleenin puutoksia.

Vegaaniruokavalion vajavuuksien hallitseminen edellyttää siis kohtalaisesti ravintotietoutta. Yleensä vegaaniruokavalioon siirrytäänkin vähitellen – juuri oman kehon signaalien ja lisääntyneen ravintotietouden avulla – vegetaristisista ruokavaliosta, joita käsitellään seuraavassa artikkelissa.

Lähteet:
Kylliäinen, Lintunen 1995. Ravitsemus ja terveys. WSOY.
Rauma, Anna-Liisa 1998: Vegaanien ravitsemus ja terveydentila. Luentomoniste.
Inga-Britta Sundqvist: Kasviskeittokirja.
Vegaaniliitto

Teksti: Piia Jaatinen / tuuli.net 22.9.04