Vaiettu kotisynnytys kiinnostaa
Kotona synnyttäminen kiinnostaa monia perheitä. Terveydenhuollon ammattilaiset kuitenkin tyrmäävät monen suunnitelmat kotisynnytysten riskeihin vedoten. Mutta onko kotona synnyttäminen sairaalassa synnyttämistä vaarallisempaa?
”Tänä ja viime vuonna kysyntä on selvästi kasvanut. Kun vielä pari vuotta sitten kotona synnytettiin vain muutamassa suomalaisperheessä, pelkästään Tampereen alueella on tänä vuonna ollut tai on suunnitteilla viisi kotisynnytystä”, kertoo Aktiivinen synnytys ry:n puheenjohtaja Hanna Hirvonen.
Kotisynnytysten vuosittainen määrä on pyörinyt Suomessa pitkään kymmenen molemmin puolin. Hollannissa kotona syntyy joka kolmas lapsi. Myös Suomessa nykyistä useampi perhe valitsisi kotisynnytyksen, mikäli se olisi mahdollista julkisen terveydenhoitojärjestelmän sisällä. Kun STAKES selvitti asiaa vuonna 1994, kotisynnystä toivovien määrä oli 600-kertainen toteutuneisiin kotisynnytyksiin verrattuna.
Mistä moinen epäsuhta? Onhan kotona synnyttäminen ollut aikanaan maan tapa Suomessakin: vielä vuonna 1940 valtaosa naisista synnytti sairaalan ulkopuolella.
Kotisynnytykseen on vaikeaa saada kätilöä
Kotisynnytykseen ei tarvita erillistä lupaa, mutta kätilön saaminen on erittäin vaikeaa. Kotisynnytyksiä tekevät vain yksityiset kätilöt. Julkisen terveydenhuollon piirissä kotisynnytys on pitkään vaiettu kuoliaaksi. ”Minulle on täysin mysteeri, miksi ammattilaiset suhtautuvat kotisynnytyksiin niin nuivasti”, Hirvonen ihmettelee.
Monet kotisynnytyksen valinneet kohtaavat neuvoloissa ja synnytyslaitoksilla pelottelua ja asiatonta kohtelua. Kotisynnytystä haluavat leimataan riskivanhemmiksi ja jopa mielenvikaisiksi. Synnytyspaikkoihin liittyvän väitöskirjan tehneen STAKES:n tutkijalääkärin Kirsi Viisaisen 1990-luvulla haastattelemat perheet oli leimattu vastuuttomiksi, vaikka nämä olivat tietoisia kotona synnyttämiseen liittyvistä lääketieteellisistä riskeistä ja olivat valmistautuneet niihin hyvin.
Myös netin keskustelupalstoilla aiheesta kyselevä saa muilta äideiltä tyrmäävän vastaanoton: kiinnostus kotisynnytykseen tulkitaan itsekkyydeksi ja oman mukavuudenhalun asettamiseksi vauvan hyvinvoinnin edelle.
Kotisynnytys ei ole sairaalasynnytystä vaarallisempi
Ovatko kotisynnytykset siis sairaalasynnytyksiä vaarallisempia? Eivät, mikäli viime vuonna tehtyyn kanadalaistutkimukseen on uskomista. Tuhansia koulutetun kätilön avustuksella tehtyjä kotisynnytyksiä sairaalasynnytyksiin vertailleen tutkimuksen mukaan kotisynnytys ei ole sairaalasynnytystä vaarallisempaa, mikäli raskauteen ei liity selviä riskitekijöitä. Äidin on oltava terve ja raskauden säännöllinen. ”Kyllä sen pystyy ennakoimaan, meneekö synnytys hyvin ja voiko kotona synnyttää”, toteaa 30 vuotta kätilön töitä tehnyt Kari Kaarlas.
Hanna Hirvonen on synnyttänyt kolme lasta sairaalassa ja kolme kotona. ”Enää en lähtisi sairaalaan synnyttämään kuin erittäin hyvästä syystä. Kotona on oma rauha, kätilö on entuudestaan tuttu ja yhteisymmärrys valinnoista on valmiina. Synnytyksen jälkeen vauva saa heti olla kotona”, Hirvonen sanoo. Kotona synnyttämiseen liittyy vahvasti oman elämän- ja kehonhallinnan tunne sekä itsemääräämisoikeus.
Kotisynnytystä varten on valmis sopimusluonnos
Kanadalaistutkimuksessa myös huomattiin, että kotisynnytyksissä tarvittiin huomattavasti vähemmän lääketieteellisiä erikoistoimenpiteitä kuten välilihan leikkauksia, pihtisynnytyksiä tai keisarinleikkauksia. ”Kyllähän sairaaloissakin tapahtuu kaikenlaista, nimenomaan teknistymisen takia, vaikka sairaaloita pidetään turvallisuuden tyyssijana. Kotona ei ole sairaalainfektioita ja oma kätilö on jatkuvasti läsnä”, Hirvonen sanoo.
Moni kätilö pelkää lähteä mukaan kotisynnytyksiin vastuukysymysten takia, ja tämä on myös työnantajien viesti. Kenen vastuulla on, mikäli jotain menee synnytyksessä pieleen? Aktiivinen synnytys ry on laatinut ammattilaisten kanssa käytännössä hyväksi havaitun sopimusluonnoksen kotisynnytyksiä varten. Näin kätilöä ei voi vetää aiheetta raastupaan synnytyksen jälkeen.
Vuonna 2000 Kela poisti korvauksen kätilön palkkioista vedoten kotisynnytysten vaarallisuuteen. ”Tämä on minusta huutava vääryys. Jos kerran kotisynnytys on niin vaarallista, eikö siinä juuri tarvittaisi ammattilaista”, Hirvonen ihmettelee.
Hirvosta pelottaa, että avustamattomat kotisynnytykset lisääntyvät, koska kätilöitä ei ole saatavilla. Hänen tiedossaan on muutama avustamaton kotisynnytys. Hirvosen viesti lähtee myös koko julkiselle terveydenhoitojärjestelmälle. ”Pitäisikö järjestelmää muuttaa, kun kerran yhä useampi haluaa päättää, missä synnyttää?” Samaa kysyi väitöskirjassaan tutkijalääkäri Viisainen: ”Miksi naisten luottamus järjestelmään on murentunut? Olisiko aika kuunnella synnyttäjää?”
Aktiivinen synnytys ry:n kotisivut
Artikkeli kotisynnytykseen valmistautumisesta
Teksti: Taina Ahtela / A4 Media Oy (6.4.2006)
Kommentit
Minusta on ihmisoikeuksia loukkaavaa, että naisen puolesta päätetään missä sopii synnyttää. Jos Kelalta ei saa mitään avustuksia, niin yksityisen kätilön palkkaus on monelle mahdotonta.
Kommentit
Ehkä myös minulle mutta ainakin vauvalleni kotisynnytys olisi ollut vaarallinen. Synnytys päättyi sektioon noin 10 tunnin jälkeen.
Omalla kohdallani ensimmäinen synnytys tuskin olisi päättynyt sektioon, jos olisin saanut olla rauhallisessa ympäristössä (esim kotona) eikä minun olisi tarvinnut pelätä oman onneni nojaan jäämistä kiireisessä yliopistosairaalassa, jossa minut sidottiin kiinni sänkyyn ja pumpattiin lääkkeitä täyteen liian aikaisin. Tunsin oloni todella turvattomaksi ja pelokkaaksi ja saamani kohtelu oli todella töykeää ja vähättelevää. Sairaalaoloista kertoivat myös kohtutulehdusten korkea määrä synnyttäneiden osastolla ja vastasyntyneiden keskuudessa levinnyt hinkuyskäepidemia.
Toisen synnytyksen koittaessa huomasin, etten pystynyt menemään samaan sairaalaan enää. Niinpä valitsin – kielloista huolimatta – pienen aluesairaalan lämminhenkisen synnytysosaston, jossa minut huomioivan, läsnäolevan tuen avulla tunsin oloni turvalliseksi ja luottavaiseksi. Synnytys alkoi samoin kuin ensimmäisellä kerralla mutta oikean hoidon avulla lopputulos oli toinen: normaali, hyvin sujunut alatiesynnytys ja virkeä vauva.
Erona kahdessa synnytyksessäni oli omasta mielestäni vain se, miten itse luotin synnytyksen hoitoon, kulkuun ja kuinka turvalliseksi tunsin oloni. Liian pian annetut lääkkeet ja niiden myötä liikkumattomuus estivät ensisynnytyksen kulkua ja saivat vauvan syntymään sektiolla velttona ja huonosti syövänä. Oma pelkoni kiireen ja epäystävällisyyden keskellä vahvistivat tilanteen juuttumista paikalleen. Toisessa synnytyksessä kivun kokemus oli aivan erilainen kannustavan henkilökunnan ansiosta ja kaikkein tärkeimmäksi asiaksi nousi turvallisuuden tunne – tunsin olevani hyvissä käsissä enkä oman onneni nojassa yksin kuten ensisynnytyksessäni.
Mahdollisen seuraavan synnytykseni haluaisin tapahtuvan kotona. Perusteluni sille on nimenomaan turvallisuus: asumme 10 min ajomatkan päässä em. yliopistosairaalasta, joten jos jokin menee vikaan, olemme paikan päällä heti. Ja jos kaikki sujuu hyvin, olemme turvallisemmassa ympäristössä kotona emmekä aiheuta enää enempää ruuhkaa kiireiseen sairaalaan (mikä voi aiheuttaa vaaratilannetta jollekin muulle synnyttäjälle). Jos kaikki menee hyvin, miksi pitäisi olla sairaalassa? Miksei saisi yhteiskunnan luvalla seurata tilannetta mahdollisimman pitkään kotona ja päättää vasta tilanteen niin vaatiessa, että lähdetään sairaalaan? Niin muualla maailmassakin tehdään.
Minusta on ihmisoikeuksia loukkaavaa, että naisen puolesta päätetään missä sopii synnyttää. Jos Kelalta ei saa mitään avustuksia, niin yksityisen kätilön palkkaus on monelle mahdotonta.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous