Kolumnit

Rosa Meriläisen kolumni: Raha ratkaisee ihmisen paikan

Rahan ei pitäisi merkitä niin paljon. Mutta se merkitsee. Se vaikuttaa asemaamme suhteessa muihin ihmisiin. Ihmiset kerääntyvät rahan, vallan ja menestyksen ympärille, kirjoittaa Rosa Meriläinen.
31.10.2019 Teksti: Rosa Meriläinen

Olin ystäväni muuttotalkoissa. Keittiön kaappeja pahvilaatikoihin tyhjentäessä oli päivä aikaa jutella elämän ajankohtaisista asioista. Niitä hänellä riitti: ulkopuolisen silmään on vaikea ymmärtää, miten hän pysyy järjissään niin monen huolen, vastuun ja ongelman kasautuessa päälle samaan aikaan.

Minä puolestani kerroin koiranpennuista. Koiramme on vastikään synnyttänyt, joten lähtökohtaisesti puhun kaikkien kanssa kaiken aikaa koiranpennuista. Kerroin, että eläinlääkäriystäväni oli ollut meillä lapsenpäästäjänä ja yhden pennun terveyshuolen ratkaisemiseen on osallistunut puolet Suomen eläinlääkärikunnasta ystäväni hyvien verkostojen ansiosta.

Tämä vaikeuksiensa tähden jaksamisen rajoilla hoippuva ystäväni sanoi vakavana: ”Siitä tietää olevansa etuoikeutettu, kun on verkostoja.” Hyvä kiteytys. Ystäväpiirini on täynnä kaltaisiani: johtavassa asemassa olevia akateemisesti koulutettuja keski-ikäisiä, jotka tuntevat kaikki.

Tuoreessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksessa kerrotaan, että toimeentulovaikeuksia kokevat vanhemmat tuntevat muita useammin masennusta ja yksinäisyyttä. Toimeentulovaikeudet aiheuttivat myös sen, että vanhemmat kokivat harvemmin olevansa tärkeä osa sukua, ystäväpiiriä ja työyhteisöä. Rahan ei pitäisi merkitä niin paljon. Mutta se merkitsee. Se vaikuttaa asemaamme suhteessa muihin ihmisiin. Ihmiset kerääntyvät rahan, vallan ja menestyksen ympärille.

Rahan puute vaikuttaa kaikkeen. Ihmisten arjessa kaikki maksaa: meneminen, kokeminen, eläminen. THL:n tutkimuksen mukaan ne vanhemmat, joilla on toimeentulo-ongelmia, olivat myös harvemmin tyytyväisiä parisuhteeseensa – ja elämäänsä.

Minulla on toki myös sellaisia ystäviä, jotka kamppailevat vakavien toimeentulohuolien kanssa. On pitkäaikaistyöttömyyttä, omaishoitajan lohdutonta köyhyyttä ja yksinäisyyttä, ylivelkaantumista. Mutta käytännössä iso osa sosiaalista elämääni tapahtuu paikoissa, joihin päästäkseen on maksettava rahaa: käymme teatterissa, tapaamme ravintoloissa.

Pyrin monesta syystä nykyään lisäämään kyläilyä elämässä. Ensinnäkin pidän siitä. Minusta on mukavaa, kun meillä käy vieraita joko suunnitellusti tai ex tempore. Ovemme ovat aina ystäville auki, jos olemme kotona. Kyläilystä ei myöskään synny vastaavaa rahaongelmaa kuin ravintolaseurueissa, joissa tarjotaan kierros vuorollaan. Se on joillekin kohtuuton tilanne, jos käytössä on rahaa vain yhteen juomaan.

Suurin riski toimeentulo-ongelmiin tulee työttömyydestä. Äideillä riskiä lisää yksinhuoltajuus. Työttömyyteen ja toimeentulo-ongelmiin voisivat poliitikot halutessaan puuttua. Myös verkostoja voidaan vahvistaa julkisen vallan keinoin. Minusta se olisi reilua.

SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n vuoden 2019 sosiaalibarometrissa sosiaalipolitiikan asiantuntijat ehdottavat lapsiperheiden tilannetta helpottamaan kotipalvelua, aamu- ja iltapäivätoimintaa koululaisille, edullisia harrastuksia, varhaiskasvatuksen ennaltaehkäisevää työtä, lastensuojeluperheiden tukiperheitä, eroperheiden valmennusta ja järjestötoimintaa. Tämä kaikki toisi lisää ihmisiä ihmisten elämään.

Toinen ihminen ihmisen elämässä on etu ja oikeus. Toisen ihmisen tarve ei ainakaan vähene, jos elämässä on vaikeuksia, kuten päihdeongelma tai ylivelkaantuneisuus. Erakoituminen ei tee hyvää vanhukselle, ei vammaiselle.

Yritän opettaa lapsilleni, että rohkea pyytää apua. Meillä Suomessa on jonkinlainen ihmeellinen omatoimisuuden ja yksin pärjäämisen harha ja ihanne. Pelätään olla riippuvaisia toisista ihmisistä, vaikka totuus on, että me kaikki olemme riippuvaisia toisista ihmisistä niin taloudellisesti kuin toiminnallisestikin. Siksi ihminen muodostaa yhteisöjä ja yhteiskuntia.

Jos joku kuvittelee pärjäävänsä yksin, hän ei todennäköisesti näe äitejä, jotka kasvattivat hänen kollegansa. Tai kaikkia suomalaisia vapaaehtoisia, jotka tuolla pitävät kuolevaa kädestä ja valmentavat toisten lapsia uimaan lujempaa. Tämä yhteisö kannattelee kaikkia – mutta tehokkaimmin meitä, joilla on jo valmiiksi enemmän kuin muilla.

Lue myös

Suosittelemme