Ajatuksia pimeässä

 

Hei. 🙂 Vähän pimeitä kuviakin, mutta se ei johdu ajatuksista. Se johtuu kai valojen ja varjojen kontrasteista ja vähän sateisesta ilmasta. Tai ei nyt iltapäivällä enää satanut, siksi yritimme kerätä mustat viinimarjat säilöön ennen huomisia sateita.

 

Olen ajatuksiltani siten onnekas, että harvoin – jos koskaan – murehdin tai stressaan turhia. Joskus nuorempana mietin, että mulla on ollut niin hyvä ja helppo elämä, että joskus mulle tapahtuu varmaan jotain ihan kauheaa. Että tasoittuu vielä nää onnen lahjat. Sittemmin on niitä harmejakin tullut kuten itse kullekin, mutta toisaalta olen myös tajunut että paljon on ollut omasta suhtautumisesta kiinni. Siitä, etten ole turhia murehtinut ja oikeasti aina ollut tyytyväinen siihen mitä olen saanut.

Viimeksi nyt laivan hytissä Suomesta palatessamme olin kuitenkin hereillä keskellä yötä; ilmastoinnissa oli kai jotain vikaa ja hytti oli hikisen kuuma. Jotenkin kummallisesti pimeässä ja yöllä tulee mieleen vain melkein huonoja ajatuksia. Aivoja ei ole tehty yöllä ajattelemiseen.

Mulla onkin aina tapana sanoa itselleni, että nyt ei ole ajatteluaika. Jos meinaan liikaa alkaa murhetimaan ja etenkin yöllä. Sanon, että ajatellaan aamulla, koska silloin aivot toimivat oikein. Nyt on turha ajatella, sillä aivot vain sotkevat asiat pahemmin kuin ne ovat eikä oikeasti ihan tavallisiakaan asioita saa minkäänlaiseen järjestykseen. Jos yritän vaikka miettiä jumppatuntien askelkuvioita, huomaan että ajatukset jäävät pariin askeleeseen ja jalat sotkeutuvat taas. Hyvä todiste aivojen toimimattomuudesta. Voin ihan levollisin mielin olla ajattelematta; ja jos joku kurja ajatus yrittääkin tulla voi sen työntää suoraan roskakoriin ja todeta että ajatteluaika on huomenna klo 09. 🙂

Eihän siis mietitä harmeja yöllä pimeässä. 🙂

Ja mietitään, että kaikille niitä harmeja tulee. Kaikki tekevät ja saavat tehdä tehdä virheitä. Joskus on pakko olla huonoja aikoja.

Se on harmillista, mutta ei tää elämä muuten olisi hyvääkään. <3