Keskikesän postikortteja

 

Toivottavasti keskikesän viikonloppu on mennyt hyvin. <3 

Meillä on ollut viikon verran lopettajaisia ja synttärijuhlia. Huh. Aino lähtee syksyllä yläasteelle ja vie kaikki mun vaatteet. Olli on täyttänyt 16 ja siirtyy nyt lukioon. Molemmilla on ollut ihania opettajia ja kamalan hyvä koulutaival, joten lopettajaiset olivat todella tunnerikkaita. 

Olemme veneilleet, herkutelleet ja ripustaneet purjeita terassille. Kolmion mallisia purjeita oli Plantagenissa puoleen hintaan ja suorakulmaisen löysin Jyskistä. Pääsee auringolta suojaan. 

Itsestäni en ole tullut ottaneeksi yhtään kuvia aikoihin (mitä ihmettä ;)). Se on varmaan nää hiukset, joihin olen tosi kyllästynyt ja haluaisin leikata. Koko muu perhe on vaan niin vastaan. (Kyllähän minä sen varmaan lopultansa teen kuten haluan, jarruista huolimatta).

Ja usein minua kai häiritsee näiden kuvien idyllisyys, tiedättekö. Haluan aina laittaa hyvää mieltä tuovia kuvia, mutta sitten aina mietin myös ettei kukaan vaan ajattele että täällä olisi näin idyllistä. Kyllä meillä on harmeja ja stressejä ja yksinäisyyttä ja sen sellaista, mutta aika usein lähdemme nikkaroimaan tai lenkille jos synkät ajatukset meinaavat vallata.

Täytyy muistaa, että elämä on ylä- ja alamäkiä ja joskus on pakko olla vähän alhaalla. Hyviäkin aikoja tulee taas. Kuten aina. Ja etenkin huonoina aikoina on pakko olla kiltti itselleen, antaa suoritusten olla vähän matalampia. <3 

Mikä tärkeintä, muistaa nauttia pienistä hetkistä. Se kuulostaa – ja on kliseistä, mutta ne ovat parasta ja joskus ainoaa mitä meillä on. Ne pienet hetket.