Säästöliekillä

Marraskuu on jotenkin mentävä vähän säästöliekillä. Matalalla vaihteella. Ei vaan ole potkua porhaltaa täyttä vauhtia. Just ja just jaksaa raahautua jumpalle. (Ja onneksi jaksan, onneksi tykkään siitä. Muuten olisin ihan mennyttä.) Just ja just jaksaa nousta sohvalta. Töissä on hyvä käydä, muttei sielläkään ole kauheasti lisäenergiaa kehittää uusia juttuja. Tekee vain kaiken pakollisen.

Ja niin se kai kuuluukin olla. Miten tän pimeän vuodenajan muuten selviäisi, jollei vaihtaisi vähän kevyempää vaihdetta. Jollei olisi vähän armollisempi itselleen.

Ja sit taas just marraskuussa pitäisi yrittää tehdä jotain. Liikunta ihan ykkösenä, koska siitä saa energiaa. Siitä saa endorfiinia, onnellisuutta ja potkua. Ilman liikuntaa olisin ihan kuollut marraskuussa. Mutta pitäisi myös jaksaa tavata ihmisiä. Ystäviä ja tuttuja. En ole tavanut ketään. Kaikki lauauntai-illat olen valinut sohvan, Tanssii Tähtien kanssa ja langat ja puikot. 😀 Pitäisi jaksaa vähän enemmän suunitella ja tehdä. Energian ja elämänilon tähden. En ole jaksanut.

Ehkä mulla sitten on kuitenkin tarpeeksi. Ehkä just mun kapasiteetti ei kaipaa yhtään enempää menoa ja meininkiä. Ehkä just nyt elämä on tarvinnut sohvaa ja Tanssiohjelmaa. Mutta ei saa sokeasti jäädä makaamaan mukavuusalueelle, koska silloin hitaasti sammaltuu. Unohtaa miten ravintolaillallinen tuo pilkettä silmäkulmaan tai ulkona nukkuminen piristää.

Toivotaan että viikonloppuna on hyvä ilma. SIlloin lähden pitkästä aikaa lenkille meren rantaan. Tai oikeastaan lähden vaikka olisi huono ilma. Olen kai unohtanut miten paljon syysmyrskystä voi saada energiaa.