Viime vuotta ja uutta vuotta
2021 ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Tai toki, meille toki. Tarjoilimme tervetulomaljat kahdelle aikuiselle ja neljälle lapselle ja vietimme vuoden viimeisen illan hyvien ystävien seurassa ja hyvän ruoan parissa. Lämminhenkisesti.
Samaan aikaan Norjassa oli kuitenkin sattunut yllättävä maanvyöry, jossa moni oli menettänyt kotinsa ja nyt valitettavasti myös henkensä – tai rakkaansa. Maanvyöry varjosti siis uudenvuoden juhlintaa koko maassa. Heti vuoden ensimmäisinä päivinä tuli maan johdolta myös tiukentuneet ohjeet koronaviruksen suhteen; jos joululomalla vähän saikin kutsua ja tavata ystäviä, on tammikuun alusta kaikki kiva sosiaalinen elämä kielletty. Nyt ei saa kutsua vieraita ja jumppasalit suljetaan.
Muistan miten maaliskuussa koronaviruksen levitessä kuvittelin maailmani olevan normaali viimeistään syksyyn mennessä. Nyt en ole varma palaako maailma koskaan ennalleen. Kätelläänkö ja halataanko vielä? Tuleeko uusia viruksia? Tämä on ollut siitä kummallinen taistelu, että virus on meille ollut aika näkymätön. Siitä kuulee ja sitä vastaan on pitänyt taistella, mutta mitään ei oikein näy. Ja hyvä niin. Siksihän tässä juuri taistellaan, ettei se tule näkyväksi.
2020 on siis ollut kummallinen vuosi. Olin melkein unohtanut myyneeni yhden talonkin ja ostaneen toisen. Ja muuttaneeni. Kaikki se hullu myynti- ja muuttotouhu. Onko kaikki se tapahtunut viime vuonna? Luulin, ettei viime vuonna tapahtunut mitään.
Toivon uudelta vuodelta enemmän tapaamisia, vierailuja ja kokoontumisia. Että voi kyläillä silloin kun haluaa. Kutsua kylään. Ja että pääsisi matkustamaan.
Mutta ennen kaikkea toivon, että kaikki pysyvät terveinä. Oli se sitten korona tai joku muu, toivon että taudit pysyvät poissa.
Kunhan on terveys, on oikeastaan kaikki hyvin.
Katsotaan kuinka kummallinen vuodesta 2021 tulee. Ei tässä muuta voi kun odottaa ja katsoa mitä tapahtuu. Toivotaan kaikkea parasta!
Kommentit