Kaksi kertaa syövän selättänyt Maarit Feldt-Ranta: ”Olen niin rakastunut, etten halua vielä lähteä”
– Sairastumiseni jälkeen olen ollut entistä onnellisempi, sanoo kaksi kertaa syövästä selvinnyt kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta. Ensimmäisen parantumisen jälkeen koko Maaritin elämä meni uusiksi. Toisella kertaa paranemista siivitti rakkaus tv-toimittaja Vesa Kallionpäähän. Yhteisen ajan rajallisuuden tiedostava pariskunta haluaa olla yhdessä koko ajan.
Pääsisipä nuotiotulille. Se oli Maarit Feldt-Rannan, 47, ensimmäinen toive, kun hän vuosi sitten toukokuussa kotiutui sairaalasta toisen syöpäleikkauksen ja hoitojen jälkeen. Kunto oli heikko. Hiukset ja osa kynsistä olivat irronneet, olemus oli laiha ja aneeminen.
Vaikka päivä oli lämmin, avopuoliso Vesa Kallionpää puki Maaritille untuvatakin, toppahousut sekä karvahatun ja heitti vielä harteille avaruuspeitteen. Ajettiin Nuuksion kansallispuistoon mahdollisimman liki nuotiopaikkaa, jonne Vesa talutti Maaritin. Juotiin kahvit ja paistettiin makkarat. Sitten täytyikin jo palata kotiin lepäämään.
Tänä keväänä retki tehtiin uudestaan. Nyt pariskunta patikoi viiden kilometrin matkan nuotiopaikalle ja välillä Vesa huuteli Maaritia hiljentämään tahtia, kun ei tahtonut pysyä perässä.
– Oloni on hyvä, suorastaan loistava. Kaiken koetun jälkeen se tuntuu ihmeeltä. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että sairaus ei ole nitistänyt minua. Minulla on valtava elämänhalu. Aion nauttia kaikesta tästä niin kauan kuin mahdollista, Maarit sanoo.
– Saattaa kuulostaa julkealta, mutta sairastumiseni jälkeen olen ollut entistä onnellisempi, Maarit sanoo.
Moni asia on mennyt uusiksi. Ensimmäisen syöpätaistelun aikana perhe muutti unelmiensa taloon. Mies jäi vuorotteluvapaalle hoitamaan kotia ja lapsia.
Nyt tyttäret ovat muuttaneet omilleen, ja Hanna on tehnyt Maaritista isoäidin.
Kolme vuotta sitten Maarit päätti hakea avioeroa. Elämä puolison rinnalla oli monin tavoin hyvää – Maarit ei suinkaan ollut onneton – mutta sairauden aikana jokin suhteessa sälähti rikki.
– Muutuin niin paljon, etten enää kokenut olevani kotonani siinä liitossa.
Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut
Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.
Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.
KirjauduMikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.
TilaaPulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.
Kommentit
😀 Tämä oli kesän paras. Ruikuttaja ruikuttaa että muut ruikuttavat.
Kommentit
Annan artikkeli Lotta Lehtikarista oli järkyttävän asenteellinen, ihan kuin olisi palattu keskiajalle. Suhtautuminen mielenterveysongelmaisiin IHMISIIN oli käsittämätöntä. Heitä syytettiin kaikesta ja tuomittiin ja iloittiin siitä, kun mielenterveyspotilas päätyi itsemurhaan: ”Vihdoin päästiin siitä eroon.” Juuri tällaista dehumanisoivaa asennetta Hitlerkin käytti, kun aloitti ”uransa”. Ensimmäisenä eliminoitiin mielenterveyspotilaat ja vammaiset. vasta paljon myöhemmin tuli poliittisten ja juutalaisvainojen vuoro.
Anna-lehden kannattaisi nyt tarkistaa asennettaan. Jutussa asetuttiin koko ajan TERVEEN puolelle. TERVE oli uhri, jota pitää sääliä. SAIRAAT demonisoitiin, eikä lainkaan annettu asiallista tietoa sairaudesta ja sen hoidosta. Ei yhtään osoitettu inhimillistä myötätuntoa näille sairaille, jotka jätettiin vaille hoitoa ja apua. Perheen isää ei edes mainittu, hän varmaan oli vetäytynyt vastuusta ensimmäisenä, ja jättänyt sairaan vaimonsa ja tyttärensä heitteille, vaille asianmukaista hoitoa ja minkäänlaista apua.
Tänä päivänä media suurimmaksi osaksi huomioi inhimillisen vastuunsa erilaisten erityisryhmien suhteen. On asiallisia ja empaattisia juttuja homoseksuaaleista ja muista seksuaaliryhmistä, masennuspotilaista, syövän kanssa taistelevista ja taistelleista, kehitysvammaisetkin on otettu rakentavasti huomioon aivan viime aikoina.
Mutta Anna palaa artikkelissaan Lotta Lehtikarista pimeälle keskiajalle. Anna, katso peiliin, korjaa asenteesi mielenterveyspotilaisiin – ja tee paljon, paljon parempi ja rakentavampi juttu kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista IHMISISTÄ.
Olen aivan päinvastaista mieltä, juttu oli hyvä ja kertoi, miltä lapsesta on tuntunut elää arvaamattoman äidin kanssa. Äidin ja isän mielestä oli varmaan tärkeä ylläpitää kulissia eikä hakea apua. Kotiapulainen aivan varmasti rakasti tyttöjä ja sillä pelasti Lotan. Valitettavasti sisko oli perinyt äidin sairauden. Kiitos Lotta Lehtikarille siitä, että hän uskalsi tuoda asian esille.
Maarit Feldt-Rannalta oli hieno kommentti lehtijutussa se, että ihminen voi olla onnellinen, vaikka ei ole täysin terve. – Pitkästä aikaa tilasin Annan. Minua ei kiinnosta meikit ja muoti, vaan ihmiset. Upeita juttuja oli tämän lisäksi Lotta Lehtikarista ja Matka naiseksi -juttu Amira Elboushystä. Hänellä on liikunta-alan koulutus. Voisiko hän työllistyä Hgin kaupungille musliminaisten liikuntaryhmän vetäjänä? Voisiko Anna välittää hänelle tämän idean? Muistuttaisin myös, että jos lapsia haluaa, alkaa hedelmällisyys laskea 35. ikävuodesta alkaen. Kiitos hyvästä lehdestä!
Merkittävä huomio! Perheen isän poissaolo tosiaan järkyttää. Ilmankos haastateltava ei puhu isästään sanaakaan.
Varmasti mies hylkäsi vaimon heti kun sairaus vaimolla puhkesi. Raskaudet ja pienlapsivaiheet ovat raskaita ja laukaisevat monia periytyviä sairauksia.
Mutta jättää nyt vakavasti sairas vaimo yksin selviytymään, kamalaa. Pienet lapset, sairaus juuri puhjennut. Pakko mennä töihin jotta saa lapset elätettyä ja kotiavun maksettua.
Jos mies olisi jäänyt vaimonsa tueksi, ei vaimon olisi vakavasti sairaana tarvinnut mennä töihin. Hän olisi jaksanut hoitaa lapsensa, jos olisi saanut mahdollisuuden hoitaa ensin itseään.
Mutta näinhän tässä nyky-yhteiskunnassa aina käy. Heikoimmista on helpointa tehdä uhri ja syntipukki. Varsinainen luuseri eli perheeen isä luikahtaa kuin koira veräjästä, samalla kun hylkää vaimonsa ja lapsensa selviämään yksin. Järkyttävin seurauksin. Kaksi itsemurhaa.
Kumpikaan, ei terve isä eikä terve sisko ollut halukas hankkimaan terapiaa ja hoitoa vakavasti sairaille. Terve sisko järjesti sitä kyllä itselleen. Hänellä ei ilmeisesti missään vaiheessa käynyt edes mielessä, että olisi itse voinut maksaa siskolleen terapiaa, vaikka sitä rosenia.
Joskus on vaikea oikeasti nähdä, kuinka itsekkäitä ja itsekeskeisiä hyvinvoivat ja terveet tänä päivänä ovat. ”Kaikki mulle heti, ja jos ei yhteiskunta sulle anna hoitoa ilmaiseksi, niin kuole pois, minä en sinua auta.”
Kyllä ymmärtää äidin ja siskon epätoivoisen ratkaisun. Heille ei annettu vaihtoehtoja, ei pieneintäkään pelastuköyden pätkää, johon tarrata.
Järki käteen. Faija tietty elää vielä vielä. Jos Lotta puhuisi hänestä, menisi perintö ja tulisi lehdelle syyte. Mutta kuolleita saa kyllä häpästä, ne ei valita enää. Perintörahatkin Lotta sai jo. Lisää fyffeä saa, kun Lotta kertoo aina jonkun liikuttavan yksityiskohdan mielisairaista omaisistaan. Kun faija delaa, Lotta kertoo loputkin yksityiskohdat. Kyllä lehditö kuuntelee. On sekin, tienata kuolleilla mielisairailla omaisilla, jotka ei enää pysty millään puolustautumaan eikä kertomaan koko totuutta. Eikö se Rosen-terapia auttanutkaan, kun Lotan pitää harrastaa vielä julkista vajaamielispornoa. Onko nyt tyydyttynyt olo?
Puolustaisin kyllä toimittajaa Lotta Lehtikari-jutussa. Toimittajilla ei voi olla riittävää psykologista pätevyyttä arvioida haastateltavan motiiveja tai kykyä olla haastateltavana.
Ongelmaperheissä kasvaneilla lapsilla on suuri riski sairastua itse esim. erilaisiin persoonallisuushäiriöihin. Toimittaja ei voi arvioida, onko tällaista riskiä.
Jutussa ilmenevä negatiivisyys psyykkisesti sairaita kohtaan voikin johtua esim. haastateltavan lapsuusperäisestä persoonallisuushäiriöstä, kuten lievästä narsismista.
Narsistit puhuvat vain itsestään ja omasta kokemuksestaan omalta kannaltaan, eivätkä kykene ottamaan huomioon muita. Kuten tässä jutussa hyvin tulee ilmi, haastateltava ei kykene lainkaan ottamaan huomioon, miltä sairaista omaisista tuntui ja kuinka he kärsivät. Haastateltava tunnistaa vain oman kärsimyksensä, mutta ei muiden paljon suurempaa kärsimystä.
Toimittaja teki siis työnsä oikein hyvin. Hän toi esiin sekä Lotta Lehtikarin lapsuuden kokemuksen, että kaikki siitä seuranneet vauriot.
Raha, raha ,raha! Eikö enää muuta suomalaisen päässä pyöri, eikä löydy muuta kuin negatiivisia ajatuksia jaettavaksi. Ja varsinkaan kun ei tunne koko ihmistä jota haukkuu! En ole koskaan ymmärtänyt näitä suunpieksijöitä, jotka yrittävät tuoda itsensä esille lapsellisilla kommenteillaan. Narsismia kerrakseen. Jokaisella meillä on oma lapsuutemme mistä riittää kerrottavaa.. Kerro sinäkin omasi niin eiköhän pipon reunoissa ala helpottamaan.
😀 Tämä oli kesän paras. Ruikuttaja ruikuttaa että muut ruikuttavat.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous