Neljättä lastaan odottava Manuela Bosco koki keväällä kaksi keskenmenoa: ”Se oli fyysisesti rankkaa, ja sen jäljiltä jäi tyhjyys”
Taiteilija Manuela Bosco joutui kasvokkain sen kanssa, että luopuminen ei ole aina omissa käsissä. Surullisten vaiheiden jälkeen uusperheeseen odotetaan nyt kuudetta lasta.
Taiteilija Manuela Bosco joutui kasvokkain sen kanssa, että luopuminen ei ole aina omissa käsissä. Surullisten vaiheiden jälkeen uusperheeseen odotetaan nyt kuudetta lasta.
Kuvataiteilija Manuela Boscon, 39, ja hänen puolisonsa, muusikko Tuure Kilpeläisen perheessä on meneillään kaksi muuttoa. Niin Katajanokan-kodissa kuin maaseutukodissa Inkeroisissa, Kouvolassa, pakataan kamppeita. Inkeroisten huvila on ollut Manuelalla ja Tuurella jo vuosia. Kaunis talovanhus ja sitä ympäröivä laaja piha ovat tulleet rakkaiksi, mutta samalla ne ovat vieneet paljon aikaa.
– Luopuminen tuntuu kehossa vahvasti. Viime vuosina olen ollut Inkeroisissa aina, kun olen voinut. Jossain vaiheessa ajattelin, että sinne voisi muuttaa, mutta tässä meidän uusperhetilanteessa se ei ole mahdollista.
Paikka laitettiin myyntiin lähes vuoden kestäneen harkinnan jälkeen. Pois pääkaupungin vilskeestä perhe ei edelleenkään ole muuttamassa, vaikka yhteys luontoon onkin Manuelan hyvinvoinnille tärkeää.
Perheeseen odotetaan ensi kevääksi kuudetta lasta, ja Manuelan vatsa on jo pienoisesti pyöristynyt. Manuela maalaa Katajanokan ateljeessaan päivät, kun lapset ovat koulussa ja päiväkodissa. Esikoinen on 7-vuotias, keskimmäinen 5-vuotias ja kuopus parivuotias. Kaksi vanhinta ovat osan ajasta isänsä, Kasimir Baltzarin, luona. Perheeseen kuuluvat myös kuopuksen isän Tuuren teini-ikäiset tyttäret edellisestä liitosta.
Luopumalla kahdesta paikasta Manuelan ja Tuuren perhe saa uuden alun tilavammassa kodissa Helsingissä.
– Minulle kaupungissa asumisen isoin puute on se, että ikävöin luontoon. Mutta pääseehän täältä merelle tai metsään Nuuksioon. Jos en pysty lähtemään kauas, menen kävelylle merenrantaan.
Sinne Manuela meni myös silloin, kun häntä kohtasi suuri suru.
”Ensimmäinen keskenmeno tuli aivan puun takaa”
Viime keväänä Manuela kävi läpi kaksi keskenmenoa. Kun ne tulevat nyt puheeksi, Manuela nousee sohvalta ja lähtee hakemaan keittiöstä lisää teetä. Tullessaan takaisin hän kertoo, että nimenomaan luonnossa oleminen auttoi häntä niinä hetkinä.
– Olin silloin keväällä tosi paljon maalla tai merellä. Merelle menin heti, kun keskenmenot olivat tapahtuneet.
Rannassa Manuela käveli omissa ajatuksissaan ja katseli kaukaisuuteen.
– Horisontin näkeminen antaa perspektiiviä. Se on puhdistavaa ja parantavaa.
Alkuun oli vaikea hyväksyä se, mitä oli tapahtunut.
– Ensimmäinen keskenmeno tuli aivan puun takaa, koska en ollut aiemmin joutunut kokemaan sellaista. Se oli fyysisesti rankkaa, ja sen jäljiltä jäi tyhjyys, Manuela muistelee.
Sen jälkeen mieleen alkoi hiipiä pelkoja. Onko raskaaksi tuleminen enää mahdollista? Miksi raskaus ei jatkunut? Teinkö jotain väärin?
Manuelaa auttoi se, että hän uskoo hyvään. Hän ajattelee, että kaikkeen, mitä tapahtuu, on olemassa jokin hyväntahtoinen, suureen viisauteen pohjaava syy.
– Jos uskoisin, että tämä tapahtui minulle rangaistuksena, kokisin turvattomuutta. Perimmäinen kysymys on, antautuuko valolle vai pimeydelle.
Nykyisestä raskaudesta Manuela uskaltaa jo iloita, vaikka alkuun hän olikin varovaisempi kuin aiemmissa odotuksissa.
– En hirveästi puhunut kenellekään.
Kolmen ensimmäisen kuukauden hurja pahoinvointijakso on nyt takana päin. Huono olo oli kuitenkin tällä kertaa helpottava asia.
– Huono olo oli merkki siitä, että kaikki on hyvin. Jos sisälläni ei olisi tapahtunut mitään, en olisi voinut niin huonosti.
– Nyt kun raskaus on alkanut näkyä ja vauvan liikkeet tuntua, syvempi rauha on päässyt laskeutumaan minuun.
Luit juuri lyhennelmän Annan kansijutusta 46/2021, jonka on kirjoittanut Piia Sainio. Miten Manuela ja Tuure järjestävät kahdenkeskistä aikaa? Entä miten heidän liitossaan riidellään? Miksi Manuela kokee, että hänen isänsä kuolema vuonna 2003 oli eräänlainen vedenjakaja? Lue koko juttu numerosta 46/2021 tai digilehdestä. Voit tilata digilehden täältä!
Kommentit
”Inkeroisten huvila on ollut Manuelalla ja Tuurella jo vuosia.”
Koti ja keittiö kertoo artikkelissaan 29.10.2020 pariskunnan löytäneen huvilan syskyllä 2019 ja heidän asettuneen asumaan sinne joulukuussa 2019. Onko nippa nappa kaksi vuotta vuosia?
https://kotijakeittio.fi/artikkeli/manuela-boscon-ja-tuure-kilpelaisen-unelmien-paratiisi-on-huvila-maalla-6.165.158648.69bbc0d594
Manuela Boscon ja Tuure Kilpeläisen unelmien paratiisi on huvila maalla
Viime syksynä Tuure parahti somessa, onko haaveiden paikkaa olemassakaan. Sen jälkeen huvilan edellinen omistaja soitti hänelle. Talo oli ollut hänen mummolansa. Suvussa on vahva naistaiteen perinne, sillä hänen äitinsä on kuvataiteilija ja isoäiti keraamikko ja kuvanveistäjä.
– Meissä hän koki löytäneensä oikeat asukkaat taloon, jolla oli hänelle suuri tunnearvo, Tuure kertoo.
Joulukuussa 2019 Manuela ja Tuure pääsivät asettumaan huvilaan.
Inkeroisissa sijaitseva vanha terijokelainen huvila on paikka, jonka Manuela ja Tuure suunnittelevat pitävänsä pitkään.
Kommentit
No huh, eikö näille mikään riitä, eiköhän tuossa olisi jo katrasta ollut.
Ihmisen ahneus ja etuoikeutettuudella ei ole rajaa, aivan kuin kirjoittaja hakisi empatiaa, kun ei puutu mitään.
Kauheeaa, hän voisi tehdä hyvää muille ottamalla vähemän, mutta itselle lisää, raha, tilaa, jälkeläisiä.
”Inkeroisten huvila on ollut Manuelalla ja Tuurella jo vuosia.”
Koti ja keittiö kertoo artikkelissaan 29.10.2020 pariskunnan löytäneen huvilan syskyllä 2019 ja heidän asettuneen asumaan sinne joulukuussa 2019. Onko nippa nappa kaksi vuotta vuosia?
https://kotijakeittio.fi/artikkeli/manuela-boscon-ja-tuure-kilpelaisen-unelmien-paratiisi-on-huvila-maalla-6.165.158648.69bbc0d594
Manuela Boscon ja Tuure Kilpeläisen unelmien paratiisi on huvila maalla
Viime syksynä Tuure parahti somessa, onko haaveiden paikkaa olemassakaan. Sen jälkeen huvilan edellinen omistaja soitti hänelle. Talo oli ollut hänen mummolansa. Suvussa on vahva naistaiteen perinne, sillä hänen äitinsä on kuvataiteilija ja isoäiti keraamikko ja kuvanveistäjä.
– Meissä hän koki löytäneensä oikeat asukkaat taloon, jolla oli hänelle suuri tunnearvo, Tuure kertoo.
Joulukuussa 2019 Manuela ja Tuure pääsivät asettumaan huvilaan.
Inkeroisissa sijaitseva vanha terijokelainen huvila on paikka, jonka Manuela ja Tuure suunnittelevat pitävänsä pitkään.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous