Passikuva - miten tässä nyt näin kävi?

On aika uusia passi ja otattaa sitä varten passikuva. Hienoa! Olen sen 10 vuotta manaillut hirveää kuvaa passissani. Nyt kyllä panostan kuvaani ja tiedän miten siinä tulee olla – olenhan minä nykyään ammattilaismeikkaaja ja poseeraan paljon kuvissa blogiani varten. Piece of cake! Nyt tulee seuraavaksi viideksi vuodeksi siedettävä kuva passiin. 🙂

Miten väärässä olinkaan…

Ensinäkin tein klassiset. Passin kanssa tuli vähän hoppu. Uusimisaikaa olisi ollut, öööh… monta kuukautta! Elokuussa vanhaksi mennyt passi, jonka olisi voinut uusia vaikka heti, jopa ennen edellisen passin vanhaksi menoa. Mutta mitä tekee Minna? Minna jättää perinteisesti kaiken viime tinkaan. Miksi? No koska ei osaa hoitaa asioitaan etuajassa. Elämä on yhtä priorisointia ja aina kaikkein kiireisimmät asiat pääsevät ensisijaisesti hoidettavien asioiden listalle. Oli tilanne, että tarvitsin passia Tallinnan risteilyä varten reilun 2 viikon päästä. Eli siis tällä viikolla tulen tarvitsemaan passia. Tiesin, että passin hankkiminen on nykyään nopeaa. Toista se oli silloin 10 vuotta sitten, kun sukunimen muuttumisen vuoksi jouduin passini uusimaan. Ensiksi minun piti hankkia se passikuva, joka menee sähköisenä suoraan poliisiasemalle. Tämän jälkeen vasta pääsen täyttämään verkkohakemusta ja varaamaan aikaa sormenjälkeä ja allekirjoitustani varten.

Olin sitten katsonut, että tuo päivä on pakko käydä kuvassa ja tuo päivä pääsen käymään siellä ”kyttiksellä” ennen töihin menoa. Sinä päivänä kun oli mentävä passikuvaan, niin kuinkas muutenkaan, minä olin kipeä. Tietysti! Tämä on tätä minun tuuriani. En voinut jättää sitä millekään muulle päivälle, koska en yksinkertaisesti ehtinyt ja passi oli haettava ASAP, jotta ehdin sen saamaan normihintaisena ennen reissuani.

Ei sitten auttanut muu, kuin paklailla ja mennä kuvaukseen. Jäätävä olo, väsytti, silmät vetistivät, naamaa turvotti ja joka paikkaa kolotti. Great! Menin meidän lähimpään kuvaamoon, koska en ollut saanut aikaiseksi aikaisemmin kuvan hankkimista. Olisi ollut kiva käydä valokuvaaja ystävälläni passikuvan otatuksessa, sillä olisin saanut monta ottoa ja olisimme voineet valita ”parhaimman”. Mutta kun saamaton olin, niin en enää kiireessä saanut aikatauluja yhteen hänen kanssaan, sillä ystäväni asuu ja toimii Kotkassa, minä taas Kouvolassa. Olin siis tietoinen siitä, että tämä kuvaaja, jolle menen, ei ota useaa kuvaa ja anna minun valikoida. En edes kehdannut pyytää. En meinannut ehtiä saamaan persettä penkkiin, kun räpsähti ja minulle sanottiin, että se oli siinä. Myymälän puolella odottavat lapsenikin hämmästelivät, että siinäkö se oli? Esikoiseni varsinkin, joka ei millään voinut uskoa, että kuvaus oli sillä selvä. 😀 Ovat tottuneet erilaisiin kuvaussessioihin.

Sain kuvasta tunnuskoodit, jotka kotona naputtelin verkkohakemusta täyttäessäni. Kuva tuli esikatseluun… voi perse! Kuvahan on hirveämpi, kuin se, joka 10 vuotta sitten minusta otettiin passia ja ajokorttia varten. Näytän kuvassa aivan isävainaaltani, minulla on vain pitkät hiukset ja meikkiä. Itkeäkö vaiko nauraa? Minä nauroin, vaikka veetuttikin. Tein voimakkaita varjostuksia, jotta kasvot eivät näyttäisi aivan muodottomilta, lättänältä ja leveältä kuvassa. Turhamaista? No ehkä hieman, mutta onhan se kiva, jos passissa olisi sellainen kuva, jonka tunnistaa itsekseen.

Mikä ihme siinä on, että oikeastaan kaikki (en yleistä) näyttävät passikuvissaan oudoilta? Se kuvakulmako? Tai noh, tiedänhän minä sen, että syy on kuvakulmassa. Huomaan kyllä, että uuden ja vanhan passin kuvissa on erilaiset kuvakulmat. Tässä uusimmassa kuvakulma ylikorostaa leukapieliä, kun vanhassa korostuu otsa.

Mitä tästä opin? No sen, että aivan turha yrittää panostaa johonkin passikuvaan. Hirveä siitä tulee. Kohta en varmaan halua uutta kuvaa, koska olen selkeästi vanhentuneempi ja kaipaan sitä nuorempaa ulkonäköä. Silloin varmaan kelpaa sitten tuo tämänhetkinenkin passikuva. 😀

Tiedän, että passikuva hämmentää lähes jokaista. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen kuvauskeikalla meikatessani mallia tai asiakasta kuullut, kun viereisessä huoneessa valokuvaaja ottaa passikuvan ja näyttää sitä kuvatulle. Sieltä kuuluu aina ne klassiset, että etkö voisi kuvata vähän eri kuvakulmasta? Kyllä se minua aina vähän hymyilytti siinä työn lomassa kuunnella. Niin, miksiköhän kuvaajat ottavat sen kuvan suoraan edestä? Olisiko syynä kansainväliset ohjeistukset ja standardit? Mitä siitäkin tulisi, jos passikuvat näyttäisivät tältä?

Niinpä niin! Selfiet ja tällaiset meikkipostauskuvat eivät ehkä ole niitä passikuvia varten. En kyllä tiedä miten olen paremmin tunnistettavissa tuosta omasta passikuvastani, sillä kuvakulma kyllä vääristää kasvojeni alaosaa suuresti. Nooh, viiden vuoden päästä sitten uusi yritys ja uusi ketutus.

Onko teillä yhtä mahtavia passi- ja ajokorttikuvia? Onko toinen silmä lurpallaan tai toinen kulma kohollaan, kun toinen lepää rennommin?

Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa