Työtä näkyvyys- ja ruokapalkalla

Piti puhua kosmetiikkahömpästä, mutta enpä voi olla ottamatta kantaan yhteen viime päivien polttavaan puheenaiheeseen. Palataan tämän avautumisen jälkeen kosmetiikan maailmaan.

Kuinka moni on törmännyt somessa ja uutisoinneissa Opetus- ja Kulttuuriministeriön tekemään työtarjoukseen sarjakuvapiirtäjä Kaisa Lekalle ja kuvittaja ja graafikko Kasper Strömmanille? Heitähän lähestyttiin Unescon ja Suomen valtion järjestämän seminaarin vuoksi, jonne on tulossa 700 osallistujaa maailmanlaajuisesti. Työ olisi ollut kaksi päiväinen, jossa tehtävänä oli toimia livepiirtäjänä Finlandia-talolla järjestettävässä seminaarissa. Palkkaa tuosta ei olisi maksettu, mutta lounas olisi tarjottu näkyvyyden lisäksi. Waaaauuuu… Ihan näin nobodykin täällä kateellisena huokailee tuolle hienolle työtarjoukselle. 

Minut tämä kaikki sai suivaantumaan. Tällainen on minulle aika tuttua, mutta enpä olisi kuuna uskonut, että tuon tasoisille nimille jopa valtiolta tarjotaan yhtä ”hienoja” diilejä. Kyllä, nyt meni tunteisiin! 😀 Mieleeni vääjäämättä hiipi ajatus, että tämäkö on sitä hallituksen ajamaa kannattavuusloikkaa? Nythän tätä on julkisesti pyydelty anteeksi ja ministeriö selvittää tapahtunutta. On vain vähän hankalaa käsittää, että kuinka niin isojen rahojen kanssa pelaavat lähtivät linjalle, jossa tekijöitä haetaan ruokapalkalla. Olen hyvin tyytyväinen, että aihe nousi esiin ja voin tästä tehdä omakohtaisemman postauksen.

Ketkä teistä työskentelee taiteellisella alalla? Oletan, että aika harva, mutta osa teistä saattaa tehdä harrastuksena tai sivutyönä taiteellista tai käsityöalaa. Kuinka monelle on tuttua mahtavat työtarjoukset ja hienot työkokemukset, joissa palkaksi tarjotaan sitä kuuluisaa näkyvyyttä? Tuo valuutta on selkeästi noussut ykkösvaluutaksi meillä Suomessa. Sitä on tarjottu minullekin lukuisia kertoja. Milloin tarvitaan meikkaajaa, milloin maskien suunnittelijaa, ja milloin bloggaajaa, joka käytännössä olisi tehnyt valokuvaajan, kuvankäsittelijän, toimittajan ja markkinoijan työn. Palkkana nykyvaluutta NÄKYVYYS.

Ainut ongelma on vain siinä, että tuolla näkyvyydellä ei makseta sähkölaskua, sillä ei osteta bensaa autoon tai junalippua, jolla kuljetaan sinne paikan päälle tekemään työ näkyvyyttä vastaan. Näkyvyys ei kelpaa valuuttana ruokakaupassa, vaikka mitä tekisit. Töitä olisi kaikille tässä maassa niin paljon, kuin pystyy ikinä tekemään, jos palkkiona on näkyvyys.

Näkyvyyspalkkiota tarjoavat vetoavatkin siihen, että heille tehdyn työn jälkeen näkyvyyden ansiosta tulee sitten niitä oikealla rahalla maksettuja keikkoja. Ehei, ei tule tällä nykymeiningillä, missä kaiken aikaan enemmissä määrin työ kuitataan näkyvyydellä. Näkyvyyspalkkio on ok, vasta-alkajalle ja silloin, kun kukaan ei kääri tapahtumasta, proggiksesta tai tilaisuudesta taloudellista hyötyä. Silloin se on fine. Näkyvyyspalkkion tarjoaminen on ok, jos kyseessä on hyväntekeväisyystempaus, mutta se ei ole ok silloin, kun muut tekevät sillä itselleen tiliä ja saavat rahaa, jolla maksaa sähkölaskunsa ja ostavat autoon polttoainetta. Silloin se ei ole ok. Näkyvyyspalkkion tarjoaminen on äärimmäisen loukkaavaa ja sillä annetaan suoraan viesti, että sinun työsi ei ole yhtä arvokasta, kuin meidän, jotka tätä tapahtumaa järjestämme, sillä me haluamme enemmän palkkaa ja sillä poljemme sinun palkkasi näkyvyyspalkkioksi. Tällaista voidaan kutsua hyvin suoraan hyväksikäytöksi.

Tekee mieli kysyä jokaiselta somessa huutelevalta, että menisitkö itse jonakin päivänä töihin pelkästään näkyvyyspalkalla? Luin kyllä muutamat järjen riemuvoitot keskusteluosioissa ja palmu oli naamassani niitä lukiessani. Toivon todella, että kyseessä oli henkilöiden tylsistyminen, jota viihdyttivät trollauksella. Työtä on monenlaista. Ei ammattinäyttelijän kuulu näytellä pääroolia näkyvyyspalkalla. Ammattinäyttelijä teki ne näkyvyyspalkkiotyöt silloin opiskeluaikana, työharjoitteluna ja vastavalmistuneena, eikö? Sama pätee ihan joka alaan. Ihan turha naukua ilmaisesta työharjoittelusta, saati sitten jos työtön lorvii kotona yhteiskunnan rahoilla ja joutuu TE-keskuksen pakottamana 9 € / päivä töihin (joka muuten tulee sen työttömyyskorvauksen päälle). Se on aivan eri asia, kun henkilö, joka yrittää saada elantonsa omasta ammatistaan, ja heille aletaan tarjoamaan näkyvyyttä palkaksi, jossa joku muu tienaa tai hyötyy toisen työllä. Se kuuluisa ”elämän kova koulu” haisi tänne asti niitä kommentteja lukiessani.

Haluatteko kuulla parhaimmat palat minun omasta elämästäni? Haluatte kuitenkin, eikö vain?

Noin vuosi sitten minua pyydettiin erään kaupungin kesäteatteriin suunnittelemaan musikaalin hahmojen hiukset ja maskit. Ainut vaan, että matkat olisi maksettu ja palkaksi olisin saanut näkyvyyttä. Pakko myöntää, että minua nauratti ja PALJON! Ensinäkin, näkyvyys olisi surkea siihen nähden, joka minulla itselläni jo oli. Kukaan ei lue niitä, että kuka maskit ja hiukset suunnitteli, koska who cares! Teen teatterityötä ihan oikealla palkalla, eli euroilla ja näkyvyys löytyy omasta takaa, joka ei sieltä kesäteatterin kautta olisi kasvanut ollenkaan, joten… kiitos, mutta käytän aikani nykyään mieluummin sellaiseen, josta saan oikeaa hyötyä ja sitä rahaa. Jos kyseessä olisi hyväntekeväisyys, eikä kukaan muu vedä kelpuutettavaa valuuttaa omalle tililleen, niin sitten jälleen olisi asia toinen. Osasin myös uumoilla, että työn määrä olisi kasvanut alkuperäisestä, sillä tuollaisella budjetilla minun olisi varmaan pitänyt löytää materiaali nolla eurolla, jossa sitten joutuisin vetämään oman näkyvyyteni ja markkina-arvoni mukaan, eli blogini. Juu, ei kiitos tällaisille hyväksikäytöille!

Ja sitten paras mitä bloggauksessa kohdalleni on osunut. Tästä on noin 1,5 vuotta aikaa, kun Oloblogit niminen lehti lähestyi minua. Yhteydenotossa minulle markkinoitiin hienoa mahdollisuutta päästä lehteen omalla jutullani ja blaa, blaa, blaa. Palkka olisi kuvistani ja tekstistäni… yllätys-yllätys NÄKYVYYS! Juu, ei hetkeäkään käynyt mielessäkään lähteä kasvattamaan tuon tiimin tilipusseja omalla työpanoksellani. Mutta sen sijaan tiedustelin lehden levikkiä. Sain loppujen lopuksi aika ympäripyöreää vastausta siitä, että miten lehdet sitten myyvät lehtipisteillä? Todellisuudessahan minä tiesin, että markkinointi tulee myös bloggaajan hommaksi. Lopulta kehuin Oloblogit -lehtien nerokasta bisnestä ja sanoin, että minut saa mukaan siinä vaiheessa, jos koko porukka tekee työnsä ilman palkkaa tai saan itsekin siitä palkkion. Hei, miettikääpäs, haalitaan kasa innokkaita bloggaajia, jotka kokevat nyt sitten olevansa mukana jossain ”suuressa” ja saavansa suitsutusta ja gloriaa. Innoissaan bloggaajat laittavat parastaan kuviinsa, tekstiinsä ja ideoihinsa. Oloblogit vain painavat lehdet kasaan, joskin ennen sitä joku oikolukee ja suunnittelee lehden ilmeen. En sitten tiedä tekikö sen tiimi itse, vai oliko siinä käytetty vasta-alkajaa näkyvyyspalkkiolla? No lehden valmistuttua alkaa raivokas markkinointi. Kuka sen tekee? No bloggaajat tietenkin, jotka ovat ”päässeet” mukaan lehden tekemiseen näkyvyyspalkkiolla. Markkinointikulut Oloblogeilla tyyliin puhdas nolla. Hieno bisnesidea, suorastaan nerokas. Muut tekee työn ilmaiseksi ja itse sitten kääritään rahat taskuun. Ihan järkyttävää hyväksikäyttöä bloggaajia kohtaan. Vieläkin harmittaa, että en silloin loppuvuodesta 2014 mesonnut aiheesta julkisesti. Silloin ajattelin, että ne jotka lähtevät mukaan, saattavat pahoittaa mielensä, enkä sitä tietenkään halunnut, enkä halua vieläkään. Ja oli siinä sekin, että en halunnut ollenkaan ”markkinoida” tuollaista toimintaa mitä lehden tuotanto harrastaa. Nyt vaan on aika tuoda esiin se, että Oloblogeissa oli mukana ne bloggaajat, jotka suostuivat kasvattamaan lehden tiimin tilipusseja ilman omaa palkkaa. Olisi kiintoisaa tietää, että kuinka hyvin se näkyvyys heille sitten toi lisää lukijoita? Minäpä veikkaan, että aika marginaalisesti, sillä Oloblogit -lehden kohderyhmä oli bloggaajien omat lukijat. Mitä hyötyä on saada bloginsa nimi printtiin? Eri asia sitten voisi olla, jos kyseessä olisi verkkojulkaisu – linkkaus mahdollista. Bloggaajien kannattaa enemmin verkostoitua keskenänsä ja markkinoida puolin ja toisin toisiaan. Tulos olisi todennäköisemmin parempi, kuin tuollaisien lehtien kautta. Kuulostaahan se hienolta päästä tekemään juttua lehteen, mutta… se vaan kuulostaa siltä, kun jättää kertomatta, että nimekkäimmät jättivät ”tarjouksen” väliin, koska siitä rahat käärivät vain lehden tuotantoporukka. Tämäkin tapaus – törkeää hyväksikäyttöä!

Nämä olivat ne ehkä huvittavimmat omalle kohdalle sattuneet. Kuitenkin saan ihan oikeitakin työkeikkoja, jopa bloggaajanakin. Eli onneksi kaikissa tapauksissa ei tarjota palkaksi näkyvyyttä. Mutta näen tämän tästä työtarjouksia, joissa haetaan meikkaajia ja kampaajia ruokapalkalla ja palkkana huikea kokemus. Kuten sanoin, niin nämä ovat ok opiskelijoille ja vasta-alkajille, mutta kenenkään ammattilaisen ei tarvitse suostua palkattomaan työhön. Toistan vielä kerran, etten tule väärinymmärretyksi, niin palkattomuus on siinä vaiheessa fine, jos kukaan porukassa ei tee tiliä toisen/toisten työpanoksella. Silloin jos joku porukassa käärii toisten tekemästä työstä yksin rahat, niin silloin se on muiden hyväksikäyttöä, eikä kenenkään tule sellaista katsoa läpi sormien. En nyt laske mukaan tietenkään ystävänpalveluksia, joita olen tehnyt ja vastaavasti sitten saanut takaisin. Nämäkin ovat eri asia. En täysin poissulje näkyvyyspalkkiolla tehtäviä töitä ja keikkoja, mutta kyllä ne tulee työnä olla sitten niin huikeita kokemuksia ja näkyvyyden oikeasti kannattavaa ja minua hyödyttävää, että lähden mukaan. Ihan yksiselitteisiä nämä jutut eivät ole.

Syy miksi halusin nostaa aiheen esiin on siinä, että alan olla oikeasti huolissani ja korviani myöten täynnä näkyvyyspalkkioita. Mikään ei muutu parempaan suuntaan, jos niitä kissoja ei nostella pöydälle. Nyt en puhu henkilökohtaisista, vaan ihan yleisesti siitä, miten tuo näkyvyyspalkka koetaan olevan jotenkin ihan ok, kerta sitä tarjotaan lukuisten alojen ihmisille. Kohta voimme maksaa taksikuskille, lääkärille ja kaupankassalle näkyvyydellä. Suunta on se, että röyhkeimmät ja rikkaimmat rikastuu ja saa aina vaan enemmän, kuin toisille ei tarvitse enää rahalla maksaa heidän työstään. Se tuntuu olevan yhtä ok, kuin kansanedustajien palkankorotus tässä ajassa, missä hallitus penää meitä kansalaisia mukaan säästötalkoisiin. Erotaan siitä eurosta ja vaihdetaan kaikki näkyvyyspalkkioon, niin saadaan tämä Suomi nousuun!

Kääks! Nyt lopetan tämän avautumisen ja toivon kirjoitukseni avaavan vähän sitä, mikä on nykysuomen meininki kaiken aikaa kasvavissa määrin. Haluatteko tukea ja kannattaa tällaista toimintaa, missä toiselta työnarvoa polkemalla joku muu saa enemmän? Kuinka moni on valmis tekemään työtään tai rakasta harrastustaan niin, että siitä itse ei saa palkkaa, koska joku muu halusi suuremman tilin?

Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa