Havaintoja parisuhteesta

”Äitini on synnyttäjäni, mutta ei äitini, sillä äitiys pitää ansaita”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Huomenna on äitienpäivä. Äitini asuu toisessa kaupungissa. Hyvä niin, sillä mitä kauempana hän asuu, sitä parempi minulla on.

Äitini on huonostikäyttäytyvä moukka. Hän on käytöksellään kertonut minulle, että ei arvosta minua ja minun valintoja millään tavalla.

Jo lapsena ja nuorena olin vääränlainen. En edustanut hänelle sellaista tyttölasta, jonka hän oli päässään minusta rakentanut. Minusta ei koskaan tullut hänenlaisena hoivaaja.

Eikä marttyyri.

Äitini elää kelvottomassa avioliitossa isäni kanssa. Isä on jaksanut äitiäni luultavasti vain käymällä vieraissa. Äitilleni kaikki muut ihmiset ovat kelvottomia. Siihen ryhmään kuuluu mies ja lapset. Kukaan ei tunnu olevan hänen arvoisensa.

Erosin kaksi vuotta sitten avioliitosta. Olin viisi vuotta naimisissa miehen kanssa, jonka kanssa vietimme ihan kivan suhteen. Lapsia emme tehneet, sillä kumpikaan meistä ei halua lapsia. Ero oli sopuisa.

Erottuani äitini haukkui minut pystyyn. Olen itsekäs paskiainen, jolle millään ei kelpaa. Mielenkiintoinen kommentti juuri häneltä.

Vuosi sitten aloin jälleen seurustella. Kaksi kuukautta sitten muutin yhteen rakkaani kanssa. Hän on nainen. Äitini saatua selville, että uusi puolisoni totteleekin naisen nimeä, hän sekosi täysin.

”Minä en sinua sen vuoksi synnyttänyt, että alat harrastamaan sairasta seksiä.”

Niin hän puhelimessa minulle sanoi. Siinä viimeisessä, jossa olen hänen kanssaan puhunut. En aio soittaa hänelle huomenna äitienpäiväpuhelua. En lähettänyt korttia. En koe syyllisyyttä sen johdosta.

Olen lukenut, että vanhemmille pitäisi antaa aikaa tottua lasten valintoihin. Niinkö? Kuinka kauan? Kuinka monta loukkausta pitää matkan varrella kuunnella? Jos kuusikymppinen ihminen ei ole oppinut siinä ajassa käyttäytymään, niin miksi ihmistä pitäisi ymmärtää vain siksi, että hän sattuu olemaan sinun vanhempasi. En minä häntä ole valinnut siihen tehtävään. Tehtävään, jonka hän on jättänyt suorittamatta. Siksi, koska en vastaa hänen kuvaa hyvästä tyttärestä. Olkoon sitten ilman.

Äitini kyllä synnytti minut. Äiti hän ei silti minulle ole. Vietämme silti huomenna äitienpäivää. Puolisoni on äiti kymmenenvuotiaalle tytölle. Olemme lapsen kanssa suunniteleet yllätyksen. Hän saa sen aamulla. Päivällä menemme puolisoni äidin luokse. Hän ottaa meidät välittäen ja rakastaen vastaan.

Hän ansaitsee olla äiti. Hyvä äiti, sillä hän rakastaa tytärtään sellaisena kuin hän on.

Niin helppoa tämä kaikki olisi.

Lue myös

X