Älä rakas pelkää, kosketan sormellani hiljaa sinun selkää

Sunnuntai-ilta.

Pitkän viikon jälkeinen tila. Istut sohvallasi ja sinun sylissäsi on ehkä viltti ja jalassasi villasukat. Katselet televisiosta turruttavia viihdeohjelmia tai kenties luet kirjaa tai selailet sosiaalista mediaa. Sinulla on osin raukea, osin levoton mieli.

Lastasi alkaa nukuttamaan. Hän on vielä pieni ja kaipaa nukahtamisen avuksi sinua ja sinun kevyttä kosketustasi. Laitat lapselle peiton päälle. Peiton ulkopuolelle jää vain lapsen kauniit kasvot ja käsi, joka puristaa tiukasti kiinni pehmolelusta, joka tuo lapselle turvaa ja lohtua.

Silität lastasi ensin hiuksista, sen jälkeen selästä. Lapsesi luomet alkavat tuntua raskailta ja hiljalleen hän vaipuu uniin, jotka toivottavasti kantavat aamuun saakka ja ovat kauniita. Sinusta tuntuu hyvältä olla lapsellesi turva. Sanoa hetki ennen nukahtamista hänelle, että..

..Älä rakas pelkää, kosketan sormellani hiljaa sinun selkää. Älä pelkää yön pimeyttä, enkeli nukkuu sinun vierellä.

Otat kupillisen teetä. Menet vilttisi sisään ja jakoihisi säntää koira. Hän kaipaa rapsutusta ja silitystä ennen kuin menee koppaansa nukkumaan. Se on ollut koko päivän ilman rapsutusta. Kuunnellut rappukäytävän jokaisen äänen ja toivonut, että joku tulisi oven taakse, avaisi sen avaimellaan, jotta hän voisi sännätä päin ja ottaa vastaan jokaisen kaipaamansa rapsutuksen.

Pian ilta alkaa kulkea kohti loppuaan. Sinun pitää mennä nukkumaan. Silmistäsi alkaa valua kyyneleet. Väsymyksen ja kaipuun sekaiset kyyneleet. Nyt olisi sinun vuorosi saada ihollesi kosketuksia. Olisi sinun vuorosi päästä syliin ja turvaan, kokea sormenpäiden kautta saapuva rakkaus ja lohtu. Sisälläsi vellonut levottomuus valuu kyyneleinä ulos.

Sinä toivot, että sängyssäsi olisi ihminen, joka ottaisi sinut vastaan. Menisit hänen viereensä. Laittaisit jalat hieman koukkuun, jotta hän pääsisi sinua vielä lähemmäksi. Silittäisi sinua ensin hiuksista ja sen jälkeen selästä. Sanoisi sinulle hetki ennen nukahtamista, että..

..Älä rakas pelkää, kosketan sormellani hiljaa sinun selkää.

Menet laittamaan verhot ikkunaan. Katsot ikkunasta ulos. Lokakuun maisema on vetinen ja märkä kuin täynnä jotain uhkaavaa. Ikkunan alla olevan vesilätäkön pinta heijastaa valoa. Valo tulee vierellä olevasta katulampusta. Pimeyden keskellä valo. Jokaisessa pimeässä on ainakin yksi valo. Ei koskaan niin pimeää, että sitä ei pilkkoisi pieni valo. Synkimmänkin pimeän jälkeen nousee uusi valo.

Ajatus kuin kosketus. Kaikki on hyvin. Sinä olet turvassa.

Älä pelkää, kosketan sormenpäilläni hiljaa sinun selkää.