”Anna anteeksi rakas, kaikesta pahasta joka sinua satuttaa”

”Tässä yksi ihanista aviomiehistä.
Hiukan taustaa: olen 49-vee , vaihdevuosista kärsivä nainen. Tänä ihanana aamuna sitten pamahti hormoonit silmille ja aviomies sai täyslaidallisen p*skaa niskaan..ihan syyttä suotta. Mies lähti töihin ja mä jäin kotiin. Mulle tuli niin paha mieli, kun öykkäsin hänelle. Kirjoitin runon.

”Taas yksi huono päivä ja vihoissani oon,
miksen vain rauhoitu sun kainaloon?
Sen sijaan kiukkuani sinuun kohdistan vaikkei paha tuuleni ole sinun syysi, ei ollenkaan.
Anna anteeksi rakas, kaikesta pahasta joka sinua satuttaa. Anteeksi mykkäkoulu, kiukuttelu, masentuneisuuteni, kaikki.
En tahdo sinulle pahaa mieltä, toivon vain ymmärrystä. En tahdo että otat huonoimmat päiväni itseesi, vaikka sinusta tuntuukin että mielestäni ”kaikki on sun vika”.
Muista rakas, mistään en sinua syytä, en ollenkaan. Pystythän mulle anteeksi antamaan,
jos olen saanut sinut niin tuntemaan?
Joskus ihmettelen kuinka pystyt minua vielä rakastamaan, jonkun muun kanssa voisi olla helpompaa..
Olen niin onnellinen kun elämäni kanssas jakaa saan, jos oot pahoillas niin sano vaan, yritetään saada molempien mieli paranemaan,
sillä sinua rakastan aina vaan.
Kumpa voisin olla enemmän sun kaltainen,
elämään heittäytyvä, huoleton, iloinen.”

Hän vastasi minulle:

”Kyllä minä sinua ymmärrän..hormonit pomppii..ja kyllähän meillä on mukavaa ja ihanaa…tiedän syyn sinun mielialalle ja tiedän että se on pomppuilevaa..tästä syystä osaan ymmärtää ja en ota asioita itseeni..tiedän että sanot asioita joita et tarkoita oikeasti niin jyrkkinä..osaan Onneksi suhtautua niihin ymmärtävästi..
Oot silti Rakas, Rakastan sinua sellaisena kuin olet ”

”Rakastan sinua sellaisena kuin olet”. Voiko öykkäröivä, hormoonimyrsyssä oleva vaimo saada kauniimpaa viestiä takaisin?? Ei voi minun mielestäni.

Ymmärtäväisyys on vain yksi syy, miksi rakastan miestäni niin paljon.”