Havaintoja parisuhteesta

Anna mun mennä

20.3.2019 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Rakkauden yksi jaloimmista muodoista on irti päästäminen.

Jari Sarasvuo tästä luopumisen väistämättömyydestä puhui radio-ohjelmassaan. Me emme omista elämme aikana yhtään ihmistä ja me emme saa rajoittaa elämme aikana yhdenkään ihmisen vapautta. Olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Aloitetaan lapsista. Pelottavinta ja tuhoavinta lapselle on lapseen ripustautuva vanhempi. Vanhempi, joka elää vain lastansa varten ja tekee elämässään kaikki päätökset vain lasta varten ja myöhemmin jopa lapsen puolesta. Matkan varrella hän saattaa toteuttaa omia totetuttamatta jääneitä unelmiaan lapsensa kautta.

Miksi tämä on tuhoavaa sekä lapselle että vanhemmalle?

Siksi, että lapsen oikeus on jossain kohtaa jättää vanhempansa ja meidän vanhempien suurin kasvatusvastuu on kasvattaa lasta sitä kohti. Me annamme lapselle ilman siipiensä alle, jotta hän voi myöhemmin lentää sen avulla pois. Niin sen kuuluu mennä ja niin se menee.

Toki tiedän, että on vanhempia, jotka vielä lapsen poislentämisen jälkeen pitää valtaa lapseensa esimerkiksi taloudellisella riippuvuudella tai jollakin muulla valtakeinolla, että lapsi ei voi olla riippumaton vanhemmastaan, vaikka hänen pitäisi saada olla. Räikeimmät tapaukset löytynevät uskonnollisista yhteisöistä.

Vanhemmalle tämä on tuhoavaa siksi, että hän jättää täysin oman elämänsä elämättä, omat unelmansa toteuttamatta ja oman tarpeensa tyydyttämättä, tullakseen myöhemmin vääjäämättömään lopputulokseen, eli lapsensa jättämäksi, koska lopulta jokainen lapsi tarvitsee vapauden ja lapsi tulee irrottaneeksi napanuoran myös ripustautuvaan vanhempaan.

Tämän jälkeen on karu huomata, että elämän sisältö on ollut yhden kortin varassa ja vieläpä sellaisen kortin, joka on tukahduttanut sekä omaa, että lapsen elämää. Rakkauden kanssa sillä ei ole paljoa tekemistä, vaan enemmänkin riippuvuuden.

Sama kaava pätee suhteeseen puolison kanssa. Usein muuhun kuin rakkauteen perustuva parisuhde tulee paljastuneeksi siinä vaiheessa, kun toinen on siitä lähdössä. Tässä vaiheessa niin sanottu jätetty osapuoli tekee kaikkensa, että lähtö olisi mahdollisimman verinen ja vaikea.

Tämä saattaa näyttäytyä huoltajuuskiistoina, uhkailuina, väkivaltana, vainoamisena tai muuten vahingollisena tekona. Mikään edellä mainituista asioista ei ole rakkauden tekemää, vaan riippuvuuden ja omistamisenharhan sivuvaikutuksia. Ei ihminen, joka osaa rakastaa, asetu poikkiteloin rakastettunsa vapaudenkaipuun eteen, vaan hän ymmärtää ja avaa lähtijälle oven avoimeksi mennä.

Siksi, koska rakkauden yksi jalommista muodoista on irti päästäminen.

Meidän pitäisi lakata luulemasta, että voisimme omistaa yhtään mitään. Varsinkaan jos kyse on toisista ihmisistä. Emme voi estää, jos he haluavat mennä. Silloin heidän pitää antaa mennä, vaikka se saattaa sattuakin aivan saatanasti. Ei ihminen pakottamalla voi rakastaa ja mikä sellainen parisuhde on, jossa toinen on vain siksi, koska pelkää lähteä?

Ihmisen ei pidä olla riippuvainen kehenkään toiseen ihmisen. Pieni lapsi on riippuvainen aikuiseen, koska hän ei selviä hengissä ilman aikuista. Tuota riippuvuussuhdetta pitää aste asteelta pienentää, jotta tulee se hetki, jolloin lapsi on kasvanut pärjäämään itse ja hänestä on kasvanut riippumaton. Tämä on hyvin yksinkertaista.

Parisuhteessa riippuvuus toiseen ihmiseen ei saisi olla läsnä missään vaiheessa, koska se on merkki siitä, että toisen ihmisen jotenkin omistaisi ja jos kuvittelee omistavansa ihmisen, niin se näkyy muun muassa mustasukkaisuutena, joka on yksi parisuhteen pahimmista syöpäpesäkkeistä. Ihminen ei omista mitään, ei edes elämää. Sekin on määrittelemättömän ajan kestävä laina, joka maksetaan pois kuolemalla.

Ei se helppoa ole ymmärtää. Itse tarvitsisin sen ymmärtämiseen terapiaa ja rajua itsetutkiskelua. Kunnes lopulta ymmärsin, että parisuhteessa ripustautumisen kannattaa vaihtaa ihan vain puhtaaseen rakastamiseen, koska se ehkä vie kohti jotain suurta ja pysyvää. Se voi viedä myös kohti sitä hetkeä, että minulle esitetään toive poislähtemisetä. Vaikka se sattuisi, niin silti avaisi oven ja toivottaisi kaikkea hyvää ja ihanaa. Miksi toivoa rakastamalleen ihmiselle jotain muuta?

Rakkauden yksi jaloimmista muodoista on irti päästäminen. Rakastetaan tänään, koska huomisesta ei tiedä.