Avioliitto -kielletty alle 40 -vuotiailta

Olin aikeissa kirjoittaa tekstin siitä, että avioliitto pitäisi kieltää alle kolmekymppisiltä. Ihan vain siksi, että ensimmäisen avioliiton riski päätyä eroon on huomattavan suuri ja riski eroon kasvaa, mitä nuorempana on mennyt naimisiin. Tämähän on itsestään selvää, sillä kuka parikymppinen voi tietää vielä siinä vaiheessa, että mitä elämältään tahtoo ja avioliitto voi tuntua yhtä hyvältä ajatukselta kuin se, että laittaa pakkasella kielen mattotelineen metallisen tankoon. Kokeiltava on, mutta lopputulos lähinnä verta, hikeä ja kyyneleitä.

Lähdin hakemaan aineistoa avioliitoista Tilastokeskuksen sivuilta ja suunnitelmani menivät uusiksi. Ihmiset ovat oppineet elämään. Eihän juuri kukaan mene naimisiin alle kolmekymppisinä. Tässä teille raakaa faktaa tilastokeskuksen sivuilta. Vuonna 2019 Suomessa solmittiin 22 296 avioliittoa. Määrä oli jälleen laskusuunnassa verrattuna edellisiin vuosiin. Ensimmäisen avioliiton solmineiden keski-ikä kääntyi jälleen nousuun, sillä naiset avioituvat Suomessa keskimäärin ensimmäisen kerran 32,1 vuotiaina ja miehet 34,4 vuotiaina.

Samana vuonna, 2019, jolloin avioliittoja solmittiin 22 296 kappaletta, niin avioerojen määrä tuona vuonna oli 13 365 kappaletta, mutta toisin kuin avioliiton solmimisissa, jossa määrä oli jälleen laskussa, niin eroissa määrä kasvoi jälleen edelliseen vuoteen verrattuna. Avioliiton osalta kyse on vielä torjuntavoitosta, sillä vielä ei ollut aika sille, että vuoden aikana olisi erojen lukumäärä ohittanut avioliiton solmimisen määrän.

Tämän tilaston luettuani jouduin hinaamaan ikärajaa avioliitoille kymmenen vuotta eteenpäin, jolloin olisinkin parisuhdebloggarin valtuudella kieltämässä avioliittoja kaikilta alle neljäkymmentävuotiailta, sillä ei tuo ensimmäisten avioliittojen onnistumisten määrä mitenkään mairitteleva ole avioliittojen kannalta. Sitä paitsi ihmisten nuoruus on sen verran tässä viime vuosina venähtänyt, että nykyään ihminen on kaksikymppinen kolmekymppisenä. Jos silloinkaan, joten kuka kolmekymppinen voi vielä siinä vaiheessa tietää, että mitä elämältään tahtoo ja avioliitto saattaa tuntua yhtä hyvältä idealta kuin kielen laittaminen kiinni mattotelineen metalliseen putkeen. Lopputulos on lähinnä verta, hikeä ja kyyneleitä.

Joten alkakaamme avioliittotalkoisiin. Se tarkoittaa sitä, että unohtakaa moinen haihattelu avioliiton solmimisesta alle nelikymppisinä. Harvoin teini-iässä solmitut avioliitot nimittäin kestävät keski-iän myrskyisiin hormonituuliin asti. Sillä sitten kun ihminen on täyttänyt neljäkymmentä, niin hän ymmärtää ihmisestä enemmän. Senkin, että kiltin ja nuoren ihmiskuoren alla saattaa vaania joinakin hetkinä keski-ikäinen ihmishirviö. Ymmärtää, että ei ole olemassa valkeilla ratsuilla ratsastavia uljaita prinssejä eikä kauneudellaan häikäiseviä sadun prinsessoita. On elämän runtelemia ja haavoittamia ihmisiä, jotka eivät hae toisesta ihmisestä pelastajaa, onnelleen mahdollistajaa ja täydellistä puolisoa, vaan lohtua, keskeneräisyyden hyväksymistä ja rakkaudellista yhdessä vanhenemista.

Tietenkin tuohon pakettiin kuuluu häpeilemätön intohimo, rakastaminen ja seksi, koska yli nelikymppisenä ihminen ei enää jaksa stressata silmän alla olevasta rypystä, päästä löytyvästä harmaasta hiuksesta tai pakenevasta hiusrajasta. Ihminen ei enää häpeile itseään, eikä halua mennä päivittäin jotain täydelliseksi kutsuttua, jota ei ole koskaan ole edes ollut olemassa.

Eikä hänen tarvitse näytellä kuin olisi mukana jossain näytelmässä, kulississa, jossa elämä yritettäisiin saada näyttämään kuin kiiltäväkantisen sisustuslehden kansikuvalta, vaan hän saisi olla kulmista vähän repsahtamaan päässyt kierrätyslaatikosta haettu aikakausilehti ja tuollaisena niin paljon kauniimpi ja aidompi kuin yksikään kuvakäsitelty ja aseteltu kokonaisuus.

Riittäisi kun vaan rakastaisi. Kyllä siinä riski sille, että ensimmäinen avioliitto päättyisi eroon pienenisi huomattavasti. Siksi avioliitto pitäisi olla Suomessa kielletty alle neljäkymmentävuotiailta.

(Jos jollekin tulee nyt mieleen, että missä kohtaa lapset tässä kuviossa sitten tulisivat mukaan, niin en tiedä. Unohdin koko lapsiasian, mutta se on ihan tervettä, että unohtaa välillä lapset ja keskittyy olemiseen ihan vain meidän aikuisten kesken.)