havaintoja parisuhteesta

”Ei lasta laiteta vanhempiaan kantamaan lapsuudesta asti”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Äiti on aina äiti, mutta mitä jos ei olekaan arvonimensä arvoinen.
Äitini on aina manipuloinut minua, vedonnut tunteisiin, saanut minut kannattelemaan häntä koska hän on äitini.

Kun olin neljän vanha, äiti löysi rakkauden. Miehen, joka käytti paljon alkoholia. Pian alkoholi vei myös äitini mukanaan. Sain seurata joka viikonloppu kännisiä riitoja, menin puolustamaan aina äitiä jonka seurauksena sain itse selkääni. Tukistamista, vyön iskuja ja henkistä väkivaltaa, ensin vain äidin mieheltä, myöhemmin myös äidiltä.

Pyysin äitiäni monesti jättämään miehen, äidin kysyessä ”siunaustani” kihlaukselle, kielsin. Vaan eivät pyyntöni merkinneet mitään. Rahat eivät kuulemma olisi riittäneet ilman tätä miestä.

Teininä aloin viihtyä yhä useammin kavereillani koko viikonlopun. Äiti ei useinkaan huomannut etten tullut yöksi kotiin ennen kuin aamulla. Silloin tuli viesti, missä olet? Vastasin ja vastaukseni kuitattiin ”ok”.

Yhtenä keväänä työpaikan menetyksen johdosta seurasi kuukausien ryyppyputki. Kävin kaupassa, tein ruuat, hoivasin krapulaista tai humalaista äitiä. Samaan aikaan minua kiusattiin koulussa. Kaikki alkoi olla liikaa. Eräänä iltapäivänä istuin keittiön pöydän ääressä veitsi kädessäni, lopettaakseni oman elämäni. Äiti näki ja kysyi että teenkö ruokaa, tuijotin vain. Äiti otti uuden drinkin ja paineli takaisin makuuhuoneeseen.

Laitoin veitsen pois, ei ketään kiinnostanut mitä oikeasti olin tekemässä joten turha oli tämäkin yritys.

Äiti menetti tämän rakastamansa miehen jokin aika sitten. Muutin kolmeksi viikoksi äidille, siivosin, tein ruokaa, olin läsnä, tukena. Kotiin palaamiseni jälkeen sain kuulla, että olen hylännyt äitini. Yhden riidan päätteeksi äiti yritti humalassa viedä itseltään hengen edessäni. Soitin apua. Äiti naureskeli vain avun tullessa. Myöhemmin suuttui minulle kun kutsuin apua ja kerroin läheisille tapahtuneesta.

Välillä hän soittaa humalassa ja syyttää minua kun hän on yksin, myöhemmin yrittää sopia ja pian taas syyttelee. Olen huono lapsi kun en ole tarpeeksi hänen tukenaan, olen tehnyt tyhmän valinnan miehekseni, taloni on huono, olen huono tytär. Huono.

Jos äiti on aina äiti, niin eikö lapsi ole aina lapsi? Ei lasta laiteta vanhempiaan kantamaan lapsuudesta asti.
Ei, äiti ei ole äiti, ei enää.
Yhden asian tiedän varmaksi, omille lapsilleni olen aivan toisenlainen äiti.”

Lue myös

X