”En aio parisuhteeseen, ainakaan miehen kanssa jolla on lapsia”

”Minä en aio parisuhteeseen hyvin pitkään aikaan . En ainakaan miehen kanssa jolla on lapsia, koska uusperheet ei vaan tunnu toimivan , ainakaan lukemani perusteella. Jos miehellä on lapsia , yhteen ei muuteta. Naimisiin ei mennä ja lapsia ei enempää tule.”

Näin minä ajattelin ,kun erosin ensimmäisten lasteni isästä.

Meni jonkin aikaa, asuttiin lasten kanssa keskenään. Toki lapset kävivät isällään. Ja oli minulla siinä ”sutinoita”, ei mitään sen vakavampaa kuitenkaan . Kunnes tapasin nykyisen mieheni . Meni pari kuukautta, muutettiin yhteen. Siitä sitten naimisiin ja saatiin yhteisiä lapsia.

Tässä on menty tämän uusperheen kanssa joitakin vuosia . Ja voin sanoa, että olisi joskus tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja antaa olla . Jo pelkästään se, että kaksi ihmistä aloittaa elämän saman katon alla voi olla haastavaa. Saati sitten että siinä on mun lapset, sun lapset, meidän lapset, sun eksä, mun eksä, niiden nyksät ja nyksien eksät ja niiden lapset. Aikamoinen paletti kelle tahansa .

Yllättääkö ketään ,että uusperheen isoin ongelma on yleensä aikuiset? Kun asioista ei pystytä keskustelemaan asiallisesti, kiristetään ja syytellään. Väistämättä kaikki se vaikuttaa myös siihen parisuhteeseen.

Yksi haaste, mitä meillä on ollut, on mieheni eksä. Alkuun kaikki meni niin hyvin kuin uusperheessä voi mennä. Toki haasteitakin oli, tultiin toimeen, puolin ja toisin. Kunnes eksä alkoi jatkuvasti kysellä viikonloppujen vaihtoa. Jos vaihto ei sopinut, alkoi kyseenalaistaminen meidän menoista, syyllistäminen että isä ei halua olla lasten kanssa tms. Eli isän olisi pitänyt olla aina saatavilla, kun eksä niin halusi.

Lisäksi aikataulut ei pitänyt. Esimerkkinä kun oltiin sovittu, että eksä hakee lapset tiettyyn kellonaikaan mennessä, hän ilmoitti edellisenä iltana, että on palaveri, ei pääse. Myös lomareissuja järkättiin niille viikoille/viikonlopuille, kun lasten olisi pitänyt olla isällään.

Lisäksi on tullut arvostelua kasvatustyylistä, säännöistä yms. Nämä ovat vain muutama esimerkki, tapauksia on hyvin monia .

Jossain vaiheessa minulla meni hermot. Miten minä pystyn ihan sovussa oman eksän kanssa sopimaan asioista, ja pysymään sovitussa, mutta miehen eksän kanssa se ei tunnu onnistuvan. Tästä seurasi tappelua puolin ja toisin, myös minun ja mieheni välillä. Välillä mietin muuttoa eri osoitteisiin .

Ymmärrän sen että tilanteet elää ja joustoa toisinaan tarvitaan. Mutta en minäkään ole missään vaiheessa olettanut, että mun eksä olisi aina valmiina, kun keksin jonkun menon. Hänellä on myös oikeus omiinkin menoihin .

Asiasta kipuiltiin, väännettiin ja keskusteltiin paljon . Mieheni oli väsynyt, minä olin väsynyt ja varmasti myös tämä eksä oli väsynyt . Halusin, enkä ollut ainoa, että asioihin saadaan selvyys ja jonkinlainen kaikkia tyydyttävä ratkaisu. Halusin olla tämän miehen kanssa, koska rakastan häntä. Ja hän haluaa olla minun kanssa ja rakastaa minua .

Onneksi nyt tilanne on rauhoittunut, ja pystytään taas eksänkin kanssa kommunikoimaan ihan asiallisesti , puolin ja toisin. Myös minun ja mieheni suhde on parantunut huomattavasti. Tai ei parantunut, vaan se on sitä mitä se alunperinkin oli. Olemme oppineet puhumaan asioista, niistä hankalistakin.

Toinen mikä aiheuttaa myös haasteita, on se yhteinen aika. Etenkin kun on niitä yhteistäkin lapsia. Molemmat meistä ”pääsevät” kyllä omille menoilleen, niin että toinen on lasten kanssa, mutta se yhteinen oma aika. Onneksi on kuitenkin tiivis ystäväpiiri, sisarukset, vanhemmat, jotka välillä mahdollistavat sen, että saamme olla kahdestaan. Suuri kiitos heille.

Tuo tämä uusperhe iloakin. Lapset oppivat jakamaan asioita, ja heillä on enemmän ihmisiä elämässään, jotka heistä välittää . Olen kiitollinen eksäni nykyiselle , että hän on ollut mahtava ”äitipuoli” mun lapsille . On ihana nähdä meidän yhteisten lasten ilo, kun miehen lapset, heidän sisarukset, tulevat taas viikonlopuksi meille . On ihana katsoa, kuinka minun lapset ottavat meidän yhteiset lapset, heidän sisarukset, syliin, mukaan ulos tai ihan vaan katselevat kirjaa yhdessä.

Ja rakkautta meillä on onneksi riittänyt. Se on ollut se kantava voima.

Meillä on huonoja päiviä ja meillä on hyviä päiviä. Paras fiilis tulee siitä, kun päivä on ollut kaaosta, ollaan miehen kanssa ihan poikki illalla, lapset on jo sängyissä ja joku sanoo vielä  ”tänään oli kiva päivä” . Se tulee siitä kun me miehen lasten kanssa mennään kaupassa miestä piiloon ja hihitellään. Se tulee siitä, kun mun lapsi kiukuteltuaan halaa mun miestä, kun tekevät sovinnon. Se tulee siitä kun katson kaikkia niitä lapsia, sun,mun,yhteisiä,kaikkia meidän lapsia yhdessä touhuamassa ulkona. Se tulee siitä että saan mennä illalla mun miehen viereen sänkyyn, todeta että hyvinhän se loppuviimein meni tämäkin päivä ja sanoa ”lapset nukkuu, nyt voitaisiin vähän panna.”