”En halunnut tyttärieni näkevän, että heidän äitiään ei arvosteta”

”Roikuin itse parisuhteessa jossa en ollut mitään, kukaan ja tein kaiken väärin. En halunnut lähtemällä viedä lapsilta isää tai riidellä erossa. Ajattelin että vahva ihminen kestää kyllä, lapsen ensin. Tiesin että mies pettää. Ajattelin etten välitä. Lopulta tajusin lähteä, ensisijaisesti lasten vuoksi. En halunnut tyttärieni lopulta näkevän miten heidän äitiään ei arvosteta. Mietin todella paljon etten halua antaa esimerkkiä jossa huonoa käytöstä vaan sallii.

Tunnistan tuon olotilan mitättömyydestä ja siitä ettei usko kenenkään rakastavan itseään. Olin lasten isän kanssa ”tottunut” pikaiseen seksiin ja hän poistui heti suihkuun ja toiseen huoneeseen nukkumaan. Tässä yhdessä suhteen alussa päädyin ihanaan seksiin kiinnostavan miehen kanssa. Seksin aikana ja päätteeksi koin itseni hyväksyksi. Mies veti lopuksi syliinsä, halasi ja oli läsnä. Rakkaudesta tässä vaiheessa ei voi vielä puhua. Suustani pääsi ajattelematta -kiitos. Mies kysyi hölmistyneen näköisenä -mistä. En ole kertonut suhteestani lapsen isään mitään, enkä myöskään karseista mitättömyydestä tunteista. En halua pelästyttää tai antaa epätoivoista kuvaa itsestäni. Vastasin -kiitos siitä, että jäät viereen. Näin ihmettelevän katseen jatkuvan. Niin jatkui myös halaus, entistä tiukempana.”