”Exäni on yksi parhaista ystävistäni ja se on miehelleni täysin ok”

Nainen kirjoittaa:

”Minun on pakko kirjoittaa sinulle. Näin tänään keskustelun, jossa keskusteltiin siitä, että voiko parisuhteessa olevilla olla vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä? Muutama ihminen kertoi vakaana tietonaan, että hänen mielestään naisen ja miehen välinen ystävyys ei koskaan jää pelkäksi ystävyydeksi, vaan jossain vaiheessa halutaan enemmän.

Mistä tämä olettamus kumpuaa? Tai siis sehän kertoo omasta epävarmuudesta ja siitä, että kokee oman suhteensa olevan niin epävakaalla pohjalla, että alkaa ihastumaan jopa ystäviinsä. Minulle tämä ajatus on täysin käsittämätön, sillä en tiedä yhtäkään ihmistä, joka olisi lähtenyt omasta parisuhteesta aloittaakseen suhteen ystävänsä kanssa. Miksi ihmeessä he olisivat odottaneet ihastumista siihen hetkeen, kun molemmilla tai toisella on joku toinen.

Kerron oman tarinani ja olen kai monen mielestä tämän johdosta outo ja friikki. Toki omasta lähipiiristäni kukaan ei pidä tätä outona. Olen bi-nainen, eli minulle ihastuminen ei ole kiinni sukupuolesta. Olen ollut elämässäni pitkässä parisuhteessa sekä naisen että miehen kanssa.

Tällä hetkellä olen suhteessa mieheen. Olemme olleet yhdessä viisi vuotta. Asumme samassa kaupungissa, mutta emme samassa asunnossa. Olemme molemmat sen verran oman tilan kaipuisia, että pidämme järjestelyämme ainoana oikeana meille. Toki tilanne voi joskus muuttua, mutta sitä on turha etukäteen miettiä. Meillä on paljon yhteisiä ystäviä, mutta myös omia ystäviä. Jos minulle sanottaisiin, että en saa olla ystävä sukupuolen kanssa, johon saattaisin tuntea seksuaalista vetoa, niin minulla ei saisi olla ystäviä ollenkaan.

Minun elämäni yksi parhaimmista ystävistäni on exäni. Nainen, jonka kanssa olin parisuhteessa seitsemän vuotta. Hänellä on nykyään uusi kumppani, nainen, jonka kanssa hän asuu yhdessä. Olemme nähneet ystäväni, exäni, kanssa säännöllisesti eromme jälkeen. Senkin jälkeen, kun molemmat meistä alkoivat seurustelemaan uuden kumppanin kanssa. Nykyiselle miehelleni tämä ei ollut mitenkään hankala asia hyväksyttäväksi.

Olemme joskus olleet baarissa ja syömässä porukallakin, mutta useimmiten vietän ystäväni kanssa aikaa kahdestaan, ihan siksikin, että meillä on voimakas henkinen yhteys ja hän on minun voimaihmiseni, niin kuin ystävät usein ovat. Me olemme eronneet romanttisesta ja seksuaalisesta suhteesta jo pitkä aika sitten. Eroon on ollut syynsä ja meitä jopa naurattaa ajatus, että meistä voisi tulla joskus jälleen pari. Ei tule.

Kaksi vuotta sitten ystäväni, exäni, pyysi minua lomalle hänen ja hänen kumppaninsa kanssa. Viikon loma. Mieheni oli tietenkin kutsuttu myös mukaani, mutta hänen työtilanteensa esti häntä lähtemästä tuohon ajankohtaan. Minua mieheni kannusti lähtemään, koska hänen sanojensa mukaan, se voisi tehdä minulle hyvää pitää ystävien kanssa hauskaa. Minä lähdin ja rakastin miestäni enemmän kuin koskaan, sillä olen kuullut, että hyvin moni kieltäisi rakastaan lähtemästä tai ainakin saisi lähteä matkaan suuri syyllisyys niskassaan. Ihanan rento loma olikin.

Minusta tuntuu oudolta, että parisuhde olisi jokin vankila tai jonkun aikakauden loppu. Että sitten kun aloittaa parisuhteen, niin pitää unohtaa ystävät. Totta kai vietän eniten aikaa puolisoni kanssa, mutta sen rinnalla haluan säilyttää ystäväsuhteenikin, sellaisetkin, joihin ei puolisoni liity millään tavalla. En minäkään voi hänen vaellusharrastustaan kieltää, koska itse vihaan vaeltamista. Hän tekee niitä kerran vuodessa ja porukassa, jossa on sekä miehiä että naisia.

Jokainen elää parisuhteessaan miten elää, mutta jos on niin, että pelkää puolisonsa rakastuvan vastakkaisen sukupuolen ystävään, niin kertooko se itsestä sen, että itse on altis niin tekemään? Minulle ystävät ovat ystäviä ja en ole edes koskaan tullut ajatelleeksi, että ystävyyteen liittyy rakastumisen tai seksin uhka. Jos ihminen on rakastuakseen, niin ihminen sitten rakastuu, minkä minä sille voin, mutta vihonviimeistä on alkaa kieltämään sen pelossa puolisoltaan ystävyyssuhteita. Minusta se ei ole rakkautta, vaan liian pitkälle menevää mustasukkaisuutta.

Ehkä minun tarinani on sitten poikkeus tässä maassa, mutta toivon, että mahdollisimman moni ajattelisi kuten minä. Rakastan puolisoni enemmän kuin mitään ja ketään, mutta juurikin sen vuoksi, että hän ei ole rajoittanut tai rajoittamassa muuta elämääni.”

Näin kirjoitti minulle tänään nainen. Minusta yksi hienoimmista tarinoista parisuhteesta. Teki minuun suuren vaikutuksen. Kuten erääseen aiheeseen liittyvään kommenttiin kirjoitinkin, niin elämme tässäkin maassa eri todellisuuksissa. Toisaalla ihmiset pohtivat sitä, että onko niin sanottu perinteinen parisuhdemalli edes sopiva moderniin nyky-yhteiskuntaan, kun toisaalla mietitään sitä, että voiko mies olla ystävä naisen kanssa ilman, että siihen liittyy väistämätön vaara ihastumiseen tai seksiin.

Minulle, kuten aiemmin sanoin, niin rakkaus kuin ystävyys ei ole sukupuoliasia. Se on paljon enemmän.