Havaintoja parisuhteesta

First choice

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Anna-lehden artikkelissa kirjailija Peter Sandström sanailee parisuhteesta näin: ”Parisuhteessa täytyy saada tuntea, että on toiselle tärkeä. Että olen first choice enkä joku, jonka vuoro koittaa vasta, jos muilta asioilta jää aikaa.”

Samaa asiasta on puhunut psykoterapeutti, Väestöliiton parisuhdepalvelujen johtaja Heli Vaaranen, jonka mielestä jokaisen parisuhteessa elävän pitäisi tehdä itsellensä tärkeysjärjestys ja katsoa, onko parisuhde listan kärjessä mukana. Jos ei, niin hän neuvoo etsimään katseellaan ulko-ovea.

Muistan erään illan vuosien takaa, jota olin viettämässä ystäväni ja hänen silloisen tyttöystävänsä kanssa. Illan aikana pari ajautui pieneen riitaan ja tyttöystävä kysyi ystävältäni, että millä sijalla hän oikein poikaystävänsä arvolistalla oli? Mikäli oikein muistan niin hän sai vastaukseksi, että kyllä hän vielä nipin napin viiden kärjessä on. Seuraavalla viikolla pari erosi. Onneksi.

Niinhän se menee. Varmasti on heitä, joille riittää sellainen ”ihan kiva” ja puolivillainen parisuhde, jossa koskaan ei oikein tunne olevansa toisen silmissä se tärkein ja haluttavin. Puolisolle annetaan huomioita vain siinä tapauksessa, jos siihen sattuu jäämään muulta elämältä aikaa ja tilaa.

Eräs mieshenkilö avautui muinoin minulle ja kertoi, että alkaa olla väsynyt parisuhteessaan siihen, että jää kakkoseksi aivan kaikelle. Viimeinen pisara oli ollut se, että heidän hyvissä ajoin suunnittelemansa treffi-ilta vaihtui puolison osalta salitreeneihin ja kahvilakäyntiin ystävättären kanssa. Tämä kaikki ilmoitettiin miehelle saman päivän aamuna, kun treffi-illan piti olla. Mies meni sinä iltana yksin baariin ja veti kännin. Olihan lapsille kuitenkin hankittu jo lastenvahti.

Kysymyshän ei ole siitä, että toisen pitäisi koko ajan olla antamassa jakamatonta huomiota, suudelmia ja kiihkeää seksiä. Enemmän on kysymys tunteesta, ettei toinen panosta millään tavalla yhteiseen parisuhteeseen. Heli Vaarasen ohje on täydellinen. Jos parisuhde ei toista kiinnosta, niin sitten pitää päästää hänestä irti. Tai lähteä itse, jos on se jota ei kiinnosta. On jopa itsekästä pitää toista roikkumassa jossain sellaisessa mitä ei oikeastaan ole edes olemassa. Kaikkea kun ei tässä elämässä voi saada. Pitää tehdä niitä kuuluisia valintoja.

Ja kuten minulle avautunut mies kertoi, helppohan se on rakastuneiden ja toisiaan huomioivien tulla moralisoimaan siitä, että vuosien huomaamattomuus ja välinpitämättömyys saattaa johtaa siihen, että sivullinen satunainen huomion saaminen alkaa tuntua hyvältä ja houkuttelevalta. Kokeilkaa itse olla vuosien ajan kuin ilmaa toisen silmissä ja pysyä moraalisesti oikeamielisenä siinä hetkessä, kun tuntee olevansa jonkun toisen silmissä kaunis ja haluttu.

Eihän parisuhde ole mikään laatikon pohjalle unohdettu, käytöstä poistettu vanha perintömaljakko, jota ei vain henno heittää roskakoriin. Käytettäväksi rakkaus ja parisuhde on tarkoitettu. Käyttämättä sen arvo haalistuu ja se muuttuu pelkäksi koriste-esineeksi, ehkä parisuhteista puhuttaessa pelkäksi kulissiksi, jonka sisällä ei ole mitään.

Parisuhde on parhaimmillaan sitä, että arvostaa ja ihailee rakastamaansa ihmistä niin, että toinen ihminen tuntee olevansa rakastettu, haluttu ja ensimmäinen vaihtoehto. Minkään muun ei tarvitse riittää, paitsi jos parisuhteen muodostaa kaksi sellaista ihmistä, joilla parisuhde ja rakkaus ei ole tärkeyslistan kärjessä.

Muussa tapauksessa katseella ulko-oven etsiminen on ehkäpä juurikin se paras ja epäitsekkäin vaihtoehto.

Lue myös

X