Havaintoja parisuhteesta

”Herään siihen, kun jotain työnnetään suuhuni”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Olen lueskellu nyt sun facesivuilta nyt viime aikoina noita hyväksikäyttö tarinoita. On kamalaa mitä ihmiset on joutunut kokemaan. Mutta näistä tarinoista johtuen ajattelin itsekin uskaltaa kertoa tarinani. Tästä tietää nykyinen mieheni, muille en ole uskaltanut/kehdannut kertoa asiasta…

Olin vähän päälle 20v kun aloin seurustelemaan ensimmäisen kerran. Tapasin miehen chatissa, ihastuin, rakastuin. Muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen, hänen takiaan. En kuitenkaan hänen luoksee, sillä hän muutti samoihin aikoihin eri paikkakunnalle.

Ensimmäisen kerran hän petti minua 2kk seurustelun jälkeen, mutta annoin sen anteeksi. Koska rakastin. Voi jos olisin tuolloin tajunnut lähteä eri suuntaan! Mutta ei, hän osasi pyytää anteeksi. Vannoa ettei enää ikinä satuta minua. Näin vuosien jälkeen voin vaan todeta että ne sanat oli vaan sanoja..

Kihloihin mentiin 1v seurustelun jälkeen ”koska niin kuuluu tehdä”. Läheiseni ei tästä pitäneet, ja olikin lähellä etten laittanut välejä äitini kanssa poikki kokonaan. Kyllähän tuo toi pienen särön, mutta en antanut sen häiritä. Koska rakastin.

Muutimme yhteen, olimme niin onnellisia. Ainakin ulospäin. Enhän voinut myöntää kenellekään ettei kaikki ole hyvin. Olin ollut sokea. Niin kovin sokea. Halusin näyttää muille että hyvin menee vaikka samalla halusin huutaa ääneen! Huutaa sen kaiken tuskan!

Ystävämme Alkoholi. Se ei tunnetusti sovi kaikille. Ei myöskään avomiehelleni. Ystävämme alkoholi. Se sai miehen käyttäytymään omituisesti. Ei, ei hän väkivaltainen ollut. Mutta kännissä alkoi himottaa. Muutamana yönä, ehkä viitenä heräsin siihen, kuinka hän yhtyi minuun. En pystynyt tekemään mitään, lamaannuin, pelkäsin.

Annoin kaiken tapahtua. Ensin hän sormin kosketteli ja lopulta työntyi sisään. Ja hetken aikaa työstettyään laukesi, totesi rakastavansa minua ja kävi nukkumaan. En tehnyt mitään. En uskaltanut. Koska rakastin.

En kuitenkaan tiedä, oliko nämä kerrat niitä pahimpia. Vaiko ne, kun herään siihen että jotain työnnetään suuhuni! Kyllä, se oli mieheni sukuelin, penis! En suostunut ottamaan häneltä suihin herätessäni. Niinpä hän päätti että ottaa senkin toiminnan väkisin minulta! Siis oikeasti, työntää nyt munaa nukkuvan ihmisen suuhun!

Sanoin ei! mutta siitä ei ollut hyötyä. Siirryin sohvalle nukkumaan, koska aamulla oli työpäivä. Ei mennyt kauan kun hän tulee perässä, housut kintuissa, penis kädessä ja taas sama, yrittää tunkea sitä mun suuhuni! Sanoin ei, mutta siitä ei ollut vieläkään hyötyä. Siirryin takaisin sänkyyn nukkumaan ja taas sama ralli, yhden yön aikana ehdin juosta sänky-sohva-sänky väliä varmaan kolmesti ennenkuin mies vihdoin luovutti! (olen myös miettinyt että miksi en vaikka puraissut, olis varmaa loppunu toiminta vähä nopeammin..)

Mietin eroa pitkään, mutta en uskaltanut sitä tehdä. koska pelkäsin. koska olevinaan rakastin. Viimeinen isku kuitenkin oli se kun hän oli työpaikan pikkujouluristeilyllä hävinnyt kavereilta satamassa ja löytyi lopulta kotoa nukkumasta, umpikännissä, autuaan tietämättömänä siitä kuinka huolissaan kaikki muut on!

Ja kun sanoin vihdoin ääneen että haluan erota, hän ihmetteli että miksi. Meillähän menee niin hyvin.. Joo, niinpä! Onneksi tuo ihminen on historiaa! Olis vaan saanu tämmönen historianlehti jäädä kääntämättä.”

X