”Hyvää äitienpäivää terveisin ex-alkoholistin tytär”

Äiti.

Äitiä on haettu baarista, kun hän pakeni yöllä ikkunasta ja lähti juomaan.

Pelätty, tuleeko hän kotiin pakkasella.

Vihattu, kirottu, tapeltu. Teini-ikäisenä huudettu pää punaisena, interventio toisensa jälkeen.

Kysytty Jumalalta, miksi minä. Miksi me. Jos saan tarpeeksi hyviä arvosanoja, ehkä hän vihdoin rakastaisi minua enemmän kuin viinaa.

Ja silti.

Hän uhrasi 9 vuotta elämästään meille. Oli kotona varhaislapsuuden vuodet, vei uimaan, teki eväät, hoiti kaiken.

Kun lähestyn 30 ikävuotta ja toive omasta lapsesta konkretisoituu, ymmärrän paremmin kuin koskaan, mitä hän varmasti kävi läpi.

Eikä se todellakaan ollut helppoa. Ei elämä ole mustavalkoista. Jos sinut heitettäisiin uuteen kaupunkiin ilman juuria, ilman töitä, ilmaan ketään tuttua, ja koko elämä olisi vain kodin seinien sisäpuolella 9 vuotta, selviytyisitkö?

Tämän, ja kaiken muunkin takia olen niin ylpeä hänestä, että hän ja isäni ovat olleet raittiita nyt 8 vuotta. 8 kokonaista vuotta, jotka ovat tuntuneet silmänräpäykseltä, ja silti täysin uudelta elämältä. He kukoistavat, ja ovat antaneet kaiken takaisin. Moninkertaisesti.

On itketty itkut, puhuttu, annettu anteeksi.

Ja olen niin onnellinen, että hän on elämässäni. Soittaa ja kyselee kuulumisia, kun en itse osaa.

”Helikopterimaisesti” huolehtii minusta ja siskoistani, mutta otan sen rakkauden.  Hän on minulle ja meille sen aina antanut, kaikesta vastaan potkimisesta huolimatta.

Äiti on äiti, mutta äiti on myös ihminen. Ja ihmiset tekevät virheitä.

Mennyttä ei saa takaisin, mutta aina voi mennä eteenpäin. Ja saada moninkertaisesti kaiken takaisin.

Äiti, rakastan sinua.

Ja tulen aina rakastamaan.

Hyvää äitienpäivää.

T. Ex-Alkoholistin tytär